Muoviton syyskuu meni, mutta muutosta käsieni läpi kulkeneissa muovimäärissä en huomannut. No, enpä tähän(kään) tempaukseni tosissani osallistunutaan, vaan tarkoituksenani oli van tarkkailla kulutustottumuksiani.
Vaikka keittiössä ei enää montaakaan muoviastiaa ole, siellä syntyy eniten muoviroskaa. Elintarvikkeita pakataan pääsääntöisesti muoviin, ja "märille" tuotteille se lieneekin yksi parhaista vaihtoehdoista keveytensä ja kestävyytensä takia. Onneksi muiden tuotteiden kohdalla kauppakin on alkanut pohtia muovipakkausten määrän järkevyyttä.
Hedelmäpusseja emme tainneet ottaa kertaakaan. Sen sijaan pari kertaa olisin voinut ostaa muoviin pakatun paprikatrion sijaan muutaman irtopaprikan kestopussiin. Pari kertaa kauppareissu tehtiin sellaiseen aikaan, että leikkeletiski oli kiinni, ja ostimme leikkeleet paperin sijaan muovipaketissa. Lasten toiveesta ostettiin myös muovipussiin pakattua paahtoleipää. Näihin valintoihin olisi ollut helpointa vaikuttaa.
Muovittoman syyskuun aikana huomasin myös uutisen kosmetiikassa käytetyistä muoveista ja tulin entistä tyytyväisemmäksi muutaman vuoden takaisesta päätöksestäni siirtyä täysin luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. En haluaisi hieroa iholleni tai ikeniini mikromuovia. En myöskään halua huuhtoa sitä vesistöihin pesuaineistani. Myös keinokuituisista vaatteista irtoaa pestessä mikromuovia, joka päätyy vesistöihin. Useimmin pestävissä vaatteissani ei ole juurikaan keinokuitua, mutta muun perheen urheiluvaatteista sitä löytyy.
Kulutustottumuksiini tämä teemakuukausi ei siis suuremmin vaikuttanut ainakaan näin nopeasti, mutta tulin tietoisemmaksi valinnoistani. Ehkä sekin on jo askel parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti