Yhteisomistus vähentää varastoitavaa tavaraa

Ihan kaikkia tavaroita ei tarvitse omistaa itse, jos voi sopia lainauskäytännöistä ystävien tai naapureiden kanssa. Vielä viime kesänä naapurimme lainasivat ruohonleikkuriamme, mutta tänä kesänä he olivat ostaneet oman.

Itse lainaan paljon asioita äidiltäni, joka on ehtinyt vuosien varrella tehdä paljon hankintoja, joille hänellä ei välttämättä enää ole niin paljon käyttöä. Me vastavuoroisesti tarjoamme hänelle säännöllisen epäsäännöllisesti autokyytiä hankalien yhteyksien päähän tai esimerkiksi painavien ostosten kotiinkuljetukseen.

Äidilläni on esimerkiksi tikkaat, joita tarvitsen pari kertaa vuodessa köynnösruusun kiinnittämisessä. Lainaan häneltä myös ruohosaksia kukkapenkkien reunojen siistimiseen muutaman kerran kesässä. Äidin mehumaija on jo muuttanut kokonaan meille, vaikka itsekin käytän sitä vain pari kertaa vuodessa. Samoin äidin (ihanan retrokuvioinen) pumpputermos asuu meillä, kun sille on käyttöä pari kertaa vuodessa lasten syntymäpäiväkutsuilla. Viemme sen aina mennessämme siskoni juhliin ja tuomme taas meille säilytykseen.

Samalla tavoin olemme lainailleet kakku- ja piirakkavuokia, tarjottimia ja muffinssitelineitä juhlien alla. Viime jouluna äitini ja siskoni perheineen vietti aaton meillä. Meillä ei ollut tarpeeksi lautasia, laseja ja aterimia koko porukalle. Onneksi sekä minä että äiti olemme päätyneet tylsääkin tylsempiin Teema-lautasiin ja Aalto-laseihin, joten saimme kasattua niistä yhdessä toimivan kokonaisuuden. Perustylsiä Savonia-veitsiä ostin entisten lisäksi paketillisen, mutta niille on käyttöä jatkossakin.

Myös kirjat soveltuvat hyvin yhteiskäyttöön. Pokkarit ja aikakauslehdet kiertävät lähipiirissäni useamman lukijan käsissä ennen kuin ne "unohdetaan" jonnekin sopivaan julkiseen tilaan seuraavan napattavaksi. Varsinaiseen bookcrossingiin en ole vielä innostunut, mutta tällaista pienimuotoista kierrätystä kuitenkin.

Neulova ystäväni muuttaa syksyn aikana kävelymatkan päähän. Hänellä on pari sellaista neulekirjaa, jotka ovat olleet omalla toivekirjalistallani. Nyt kirjat tulevat "ulottuvilleni", joten en välttämättä tarvitse niitä omaan hyllyyni. Uskoisin, että vastavuoroisesti ystäväni löytää lainattavaa minun neulekirjoistani.

Kirjojen yhteiskäyttöä parhaimmillaan on tietysti kirjasto. Tällä hetkellä minulla on lainassa parikymmentä kirjaa ja varauksessa puoli tusinaa. Muilla perheenjäsenillä on toki omat lainansa. Saan kirjastosta niin työhön kuin harrastuksiin liittyviä tietokirjoja sekä kiinnostavimmat kaunokirjallisuuden uutuudet. En välttämättä ihan heti, mutta yleensä kohtuullisella odotuksella. Toki aina on joku sellainenkin kirja, jonka olen varannut pari kuukautta sitten, ja yhä olen jonossa sijalla kaksisataajotain... Mutta onhan tuota muutakin luettavaa ennen kuin saan kyseisen kirjan käsiini.

Olisi hienoa keksiä lisää tällaisia satunnaisemmassa käytössä olevia tavaroita, joita voisi pitää yhteisomistuksessa tai lainailla ystävien ja naapureiden kesken ja vähentää sitä kautta kaikkien varastoissa käyttöönpääsyä odottavaa tavaramäärää.

Vaatehuollon ratkaisuja

Pyykinpesussa olen hionut systeemin lähes täydelliseksi. Kaikki alkaa lajittelusta: minulla on viisi pyykkikoria, joihin olen opettanut muun perheen toimittamaan käytetyt tekstiilinsä. Tummaa ja vaaleaa on 40- ja 60-asteiset, viides kori on punaiselle pyykille, johon lasketaan myös pinkit ja oranssit vaatteet. Kolme koria on pyykkikaapissa, kaksi kylpyhuoneen tason alla. Korit ovat sen kokoisia, että kun ne alkavat olla täynnä, tulee pesukonekin aika lailla täyteen. Lisäksi kerään pieneen koriin käsinpesuohjelmaa vaativia neuleita.

40-asteisen pyykin pesen pääsääntöisesti EcoBallseilla. Rasvatahroihin ne eivät oikein pure, joten tahrat pitää muistaa käsitellä etukäteen sappisaippualla. 60-asteisen pyykin pesen Erisanilla. Valkoiselle pyykille saatan heittää mukaan pienen annoksen Vanishia väriä kirkastamaan. Annostelen pesuaineita yleensä noin puolet valmistajien ohjeistamasta määrästä, ja puhdasta on pääsääntöisesti tullut. Huuhteluainetta en ole käyttänyt koskaan. Tai no, lasten kestovaippa-aikoina käytin etikkaa.

Kuivaan pyykin pääsääntöisesti narulla ja henkareissa mahdollisimman sileäksi ripustettuna. Meillä on myös kuivausrumpu ja taloyhtiön kuivaushuone käytettävissä. Rummutan aina pyyhkeet, joista tulee ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Myös urheilevien perheenjäsenten loputtomasti tuottama sukka-, kalsari- ja t-paitapyykki päätyy joskus kiireen keskellä kuivuriin. Kuivurissa käytän DryerBallseja, joiden pitäisi nopeuttaa kuivumista. En pidä silittämisestä, ja arkivaatteemme ovatkin "silittämättä siistejä", tai ainakin meidän kriteeriemme mukaan riittävän siistejä. Juhlien alla puoliso silittää kauluspaidat ja suorat housut, minä mekot.

Pyykinpesu on perheessämme pitkälti minun vastuullani. Olen myös opettanut lapsia pesukoneen käytössä, ja varsinkin nuorempi välillä laittaa sen itsekin päälle halutessaan jonkun tietyn vaatteen seuraavaksi päiväksi käyttöön. Kenenkään vaatteita en kuitenkaan suostu kuljettelemaan ympäri asuntoa, eli pesen vain ne vaatteet, jotka ovat päätyneet pyykkikoreihin ja jokainen saa hakea omat viikatut vaatepinonsa kylpyhuoneesta omiin kaappeihinsa.

Tiedän passaavani perheeni pilalle ja välillä pyykkirumba tuntuu loputtomalta. Toisaalta minä vien hyvin harvoin roskia, vielä harvemmin imuroin ja kanihäkkiä siivoan tuskin koskaan. Työnjako siis toimii melko tasapuolisesti, kun katsoo kokonaiskuvaa.

Toisen esiteinin kapselivaatekkaappi

Alkuun pieni päivitys edelliseen: ensimmäiselle lapselle löydettiin gore-kengät ja tilattiin netistä farkut. Totesimme myös Marimekon taskumekon mahtuvan vielä päälle, joten sekin pääsee käyttövaatteiden listalle.

Myös toisen lapsen kanssa syysvaatteet saatiin shopattua reilun tunnin täsmäiskulla: 3 farkut, 3 kauluspaitaa, 2 hupparia, takki+ulkoiluhousut, gore-kengät. Pari hupparia, iso kasa t-paitoja ja skeittikengät on ennestään. Vajaa 30 vaatetta tulee näistäkin. Asustepuolella tärkeitä ovat lippalakit, joita lapselle on kertynyt lähes kymmenen. Ja ihan oikeasti se käyttää niitä kaikkia säännöllisesti, vaikka olenkin joskus ihmetellyt, miksi niitä pitää niin monta olla.

Tämä lapsi harrastaa enemmän urheilua, joten hänelle on syksyn aikana ostetu niin lajiin tarvittavia varusteita kuin seuran logoilla varustettuja t-paitoja, college- ja ulkoilupukuja. Logottomiksi urheiluvaatteiksi riittääkin lenkkarit, parit verkkarihousut ja t-paidat.


Huvitti huomata, miten sukupuoli vaikuttaa lastenkin kohdalla shoppailun kestoon ja siihen tarkkuuteen, jolla vaatteita valitaan. Toisen kanssa vietettiin kaupoilla kokonainen päivä ja vielä toinen iltapäiväkin, toisen kanssa tehtiin tarvelista, käytiin kahdessa kaupassa ja oltiin tyytyväisiä.

Näin varusteltuina lasten pitäisi pärjätä ainakin siihen saakka, kunnes on toppavaatteiden aika. Kun nyt näin sanon, niin varmasti iskee toiselle tai molemmille kasvupyrähdys, joka jättää nilkat ja ranteet paljaiksi jo ensi kuussa.

Esiteinin kapselivaatekaappi

Juttelin kesällä esiteinini kanssa syksyn vaatehankinnoista ja kerroin omista ajatuksistani peruspuvuston, kapselivaatekaapin ja Project 333:n suhteen. "Ei ikinä, ihan kamalaa!" kommentoi esiteini.

Koska kasvuvauhti on tässä kohtaa lähes yhtä huimaa kuin vauva-aikoina, pitää vaatevarastoa uusia vähintään puolivuosittain, mieluummin neljän kuukauden välein. Luonnollinen kohta vaatevaraston päivittämiselle on juurikin tässä kesän taittuessa syksyyn, kun kouluun ei enää voikaan mennä niissä mekkosissa, joissa koko kesä on juoksenneltu ja viimekeväiset housut eivät enää yllä nilkkoihin saakka.

Vietimme äidin ja lapsen laatuaikaa läheisessä ostoskeskuksessa hankintoja tehden. Lapsella oli selkeä käsitys siitä, millaisia vaatteita olemme etsimässä, ja onneksi tämä käsitys oli myös äidin hyväksyttävissä. Voisin tässä kohtaa avautua aiheesta lasten/esiteinien vaatteiden mitoitus, mutta en taida jaksaa. Totean vain, että välillä piti käydä rauhoittumassa sushin äärellä (Apua! Vauvani on kasvanut ohi Hesburgereista, hän haluaa mieluummin sushia!!) ja lopulta löysimme kahdet farkut, jotka istuivat vähän muodokkaammalle, mutta täysin normaalipainoiselle esiteinille.

Kotimatkalla mietin itsekseni, että taisipa lapsi sittenkin koota itselleen vahingossa kapselivaatekaapin. Värimaailmakseen hän koosti valkoisen, harmaan, beigen ja (farkun)sinisen vanhalla roosalla ja turkoosilla piristettynä. Tällä hetkellä hänen vaatekaapistaan löytyy

• 2 farkut
• 5 pitkähihaista trikoopaitaa
• 2 paitapuseroa
• 3 lyhythihaista paitaa
• 1 puuvillaneule
• 2 ohutta neuletakkia
• 3 hupparia/college-takkia
• 1 mekko/tunika
• 1 tennarit
• takki ja ulkoiluhousut

Listaa on tarkoitus täydentää vielä kolmansilla farkuilla, mahdollisesti parilla neulemekolla sekä vedenpitävillä syyskengillä. Saldo jää alle kolmenkymmenen.

Huiveja, koruja ja muita asusteita en lähde laskemaan, mutta ei niitäkään ihan tolkutonta määrää ole. Sports ja lounge wearia edustavat lenkkarit, muutamat trikoot, college-housut ja t-paidat. Kuvataidekoulukäyttöön on yksi isommalta lapselta peritty paita, jonka sotkeutumista ei tarvitse varoa, mutta jota lapsi ei missään muissa olosuhteissa suostuisi laittamaan päälleen.

Näillä pärjättänee muutama kuukausi, kunnes jäävät taas pieniksi tai sääolosuhteet pakottavat tekemään lisähankintoja. Toivon, että kohtuullinen vaatemäärä opettaa esiteinille vaatteista ja ylipäänsä siisteydestä huolehtimista sekä ympäristön ja eettisten näkökohtien huomioimista myös vaateostoksilla. Tahtoisin hänen myös oppivan, että tärkeintä ei ole se, millaisiin vaatteisiin hän pukeutuu vaan se, millainen ihminen hän on.

Kodinkonekuume

Tämän syksyn oudoin vaiva on kodinkonekuume. Lähinnä himoitsen uusia keittiön pienlaitteita. Olen mielestäni keksinyt oikein hyviä perusteitakin uusille hankinnoille.

• Mikroaaltouuni. Edellinen mikromme sanoi poks reilut kaksi vuotta sitten. Päätimme silloin, että emme osta uutta ennen kuin todella tarvitsemme sitä. Muutaman kerran olisin halunnut lämmittää lasten kaakaot tai kauratyynyn lämpöhauteeksi, mutta ilmankin on pärjätty. Tähän saakka. Kuten aikaisemmin kerroin, tästä syksystä ja talvesta on tulossa hektinen, ja yhteisten perheaterioiden sijaan saatamme joutua arkisin syömään päivällisen jokaisen omien aikataulujen mukaan. Tällaisina päivinä on kätevämpää ja energiataloudellisempaa lämmittää aikaisemmin valmistettua ruokaa annos kerrallaan kuin koko vuoallinen tai kattilallinen useampaan otteeseen.
• Vedenkeitin. Olen jo pari vuotta etsinyt laiskasti uutta vedenkeitintä, jossa olisi lämpötilan säätö ja muoviton sisäosa. Kivasta ulkonäöstä ja kohtuullisesta hinnasta saa plussaa. Edellinen keittimemme on viitisen vuotta vanha, eikä sen kansi pysy enää kunnolla kiinni. Löysin kriteerit täyttävän keittimen, jossa on myös teenhaudutustoiminto, joten vedenkeittimen lisäksi voisin hankkiutua eroon erillisestä teenkeittimestäni.
• Sähkövatkain. Meillä on käytössä vatkain, jonka äitini osti minulle ennen kuin edes olin tavannut nykyistä puolisoani, reilusti viime vuosituhannella siis. Parin kermadesin vatkaamiseen menee melkein yhtä kauan kuin käsipelillä, ja kolmen munan sokerikakkutaikina saa vatkaimen kuumenemaan kahvaa myöten. Hassua on, että äidilläni on samanmerkkinen, ahkerasti käytetty vatkain, jolla ei reilut 30 vuotta tunnu missään.
• Sauvasekoitin. Saimme sauvasekoittimen häälahjaksi 13 vuotta sitten, ja sitä vaivaa vähän samat ongelmat kuin sähkövatkaintakin. Lisäksi sen varsi on kokonaan muovia, vain terät metallia, ja ainakin sosekeittojen ja muiden kuumien ruokien kanssa minua on alkanut arveluttaa sen käyttö. Olen miettinyt, että voisin ostaa sellaisen sauvasekoittimen, jossa tulee lisäosina silppuri ja vatkain. Vatkaimella selviäisin pienistä kermanvaahdotuksista ja sen sellaisista, isommat taikinat sekoitan joka tapauksessa yleiskoneella. Eli sijoittamalla vähän enemmän rahaa sauvasekoittimeen voisin jättää yhden laitteen ostamatta.
• Monitoimikone. Minulla on Kenwood Chef -yleiskoneeseen runsaasti lisäosia: tehosekoitin, pari erilaista raastinta, tuplavatkaimet ja jäätelökone. Osan lisäosista ja yhden varakulhon olen saanut anopiltani, joka ei tällä hetkellä käytä 80-luvun Kenwoodiaan. On kuitenkin joitain asioita, joista näillä vehkeillä ei selviydy, vaan tarvitsisin monitoimikoneen esimerkiksi kalamureketaikinan tekoon. Meillä ei oikein olisi tilaa tälle, ja olenkin miettinyt, että voisinko korvata tämänkin tarpeen riittävän tehokkaan sauvasekottimen silppuriosalla.
• Smoothie-blenderi. Minä, puolisoni ja toinen lapsistamme tykkäämme smoothieista aamupaloina. Lomalla teimmekin monena aamuna yhteisen kannullisen smoothieta yleiskoneen tehosekoittimella. Meillä on kuitenkin omat makumieltymyksemme, emmekä arkisin ole välttämättä yhtä aikaa aamupalalla. Puoliso ehdotti, että voisimme hankkia smoothie-blenderin, jolla jokainen voisi surauttaa aamuisin mieleisensä sekoituksen itselleen sopivalla hetkellä. Hyvä lisäominaisuus olisi se, että smoothie olisi valmiiksi mukaan otettavassa pullossa. Varsinkin minä harrastan lentäviä aamulähtöjä termosmukin, vesipullon ja eväsrasian kanssa. Kyllähän siinä yksi smoothiepullo menisi vielä sopivasti.
• Rikkaimuri. Tällä saisi nopeasti ja helposti pikasiivottua kodin kriittiset pisteet -- keittiön, eteisen ja pupuhuoneen -- vaikka päivittäin. Jostain syystä ison imurin esiin ottaminen tuntuu kovin työläältä. Harja ja kihveli voisi toimia myös ja olisi ainakin esteettisempi vaihtoehto. Miksi rikkaimureiden pitää näyttää avaruusromulta ja olla niin räikeän värisiä?

Yleiskonetta ja kahvinkeintintä ei tarvitse vaihtaa. Leivänpaahdin on yhtä vanha kuin vedenkeitin ja silloinkin nopeasti hankittu enemmän hinnan kuin ominaisuuksien ja ulkonkönsä perusteella, mutta sitä käytämme sen verran harvoin, että perusteellinen puhdistus saa tähän hätään riittää.

Isommat kodinkoneet, imuri, pesutorni, tiskikone, hella ja kylmälaitteet, ovat vielä toimivia. Tai no, pesukoneen puoliso joutui kesällä korjaamaan, mutta nyt sen pitäisi taas toimia kuin uuden.

Laukunmetsästystä

Minulla on käynnissä kahden laukun metsästys. En ole laukkuihmisiä siinä mielessä, että seuraisin niidenkään suhteen muotia, vaan laukut ovat minulle välttämättömyystarvikkeita tavaroiden kuljettamiseen.

Ensimmäinen, jo useamman kuukauden mielen perukoilla ollut kohde on ajaton, vähäeleinen musta nahkalaukku itselleni lähinnä työhön, mutta myös vapaa-aikaan. Laukun pitäisi siis olla asiallinen, mutta rento. Siihen pitäisi mahtua A4-kokoiset paperit, mutta ei välttämättä mappikaupalla tavaraa. Plussaa saisi jaetusta pääosiosta ja muutamista sivutaskuista, jotta tavarat löytyisivät laukusta helpommin. Laukkua pitäisi pystyä kantamaan vähintään kädellä ja olalla. Toisinaan voisi olla hyvä, että olkahihna yltäisi myös vartalon poikki.

Olen löytänyt pari vaihtoehtoa, jotka täyttäisivät ainakin suurimman osan asettamistani ehdoista, mutta koska kyseessä on tähän mennessä kallein laukkuhankintani ikinä ja toivon olevani laukkuun tyytyväinen ainakin vuosikymmenen eteenpäin, en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Toista laukkua etsin aivan eri lähtökohdista. Esiteinini on toivonut syntymäpäivälahjaksi nahkaista olkalaukkua, kun nykyiset ovat kuulemma liian lapsellisia. Tämän laukun käyttäjä on siinä iässä, että oma tyyli on vielä haussa ja saattaa muuttua moneenkin kertaan. En siis ole valmis sijoittamaan tähän laukkuun yhtä paljon kuin omaan, "ikuiseksi" toivomaani laukkuun. Lähinnä hintasyistä saatan siis lahjalaukun kohdalla päätyä tekonahkaan -- uskon sen kelpaavan esiteinille ihan yhtä hyvin kuin aitokin ja kestävän käytössä juuri sen aikaa, kun laukku on tyyliin sopiva.

Tärkeä kriteeri on myös laukun koko. Lapsella iso laukku on hankala ja voi näyttää pienen käyttäjänsä olalla koomiselta. Laukkuun ei tarvitse mahtua esimerkiksi koulukirjoja, koska sitä on tarkoitus käyttää vain vapaa-ajalla. Puhelin, lompakko, nenäliinat, aurinkolasit, kuulokkeet ja vesipullo sinne pitäisi kuitenkin kuulemma saada mahtumaan.

Katselimme yhdessä netistä laukkuja, ja tiedän nyt aika hyvin, minkä tyyppisestä laukusta hän haaveilee. Itse asiassa löysin yhden nahkaisen sopuhintaisen laukun, joka täyttää esiteinin toiveet ja jota myös äiti voisi joskus lainata tai vaikka aikanaan periä omaan käyttöönsä. Yritän kuitenkin päästä vielä katsastamaan sen livenä ennen ostopäätöstä.

Arkiruokailun helpottamista

Jäkikasvu palasi tänään koulunpenkille. Kalenteritetriksen palaset alkavat toivottavasti loksahdella paikoilleen. Koulut, työt, harrastukset, pelimatkat, työmatkat, virkistysmatkat, kurssit ja perhejuhlat täyttävät perheen yhteistä nettikalenteria.

Pari vuotta olen ollut enimmäkseen iltapäivisin kotona niin, että perheemme on voinut panostaa arkenakin yhdessä ruokailuun. Kotona alusta asti tehtyä ruokaa, pääsääntöisesti joka päivä juuri siksi päiväksi valmistettua. Aika lailla ihan perusruokaa kuten pastaa/riisiä/perunaa erilaisin kastikkein, laatikoita, keittoja ja patoja.

Tämä syksy tuo muutoksia tässäkin suhteessa. Työtilanteeni on muuttunut niin, että en ehdi joka päivä ajoissa laittamaan ruokaa. Ja vaikka ehtisinkin, muu perhe viilettää harrastuksissaan pitkin maailmaa. Näyttää siltä, että koko perheen yhteiset arkiateriat muuttuvat harvinaisemmaksi herkuksi. Pyrimme kuitenkin siihen, ettei kenenkään, ainakaan lasten, tarvitsisi syödä ihan yksin. Eineksiin emme tartu edelleenkään, mutta erilaisia puolivalmisteita, kuten pakastevihanneksia ja valmiita kastikepohjia käyttänemme talven aikana totuttua enemmän. Onneksi niitäkin saa nykyään lisäaineettomana ja jopa luomulaatuisena ihan peruskaupoista.

Ruuanlaittoa pitää suunnitella vähän eri tyylillä. Viikonloppuisin aion leikkiä suurkeittiön emäntää ja valmistaa helposti pakastettavia ruokia useamman päivän tarpeiksi. Itse en tykkää useinkaan syödä samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin, joten pakastin tuo vähän pelivaraa. Esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne ja lihapullat toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Monet pataruuat suorastaan paranevat lämmityskierroksella, eivätkä ole moksiskaan, vaikka kävisivät siinä välissä pakastimessakin. Aion myös paistaa ja pakastaa esimerkiksi jauhelihaa ja paloiteltua kanaa/broileria silloin, kun sitä tarjouksesta saan, jolloin kastikkeen, keiton tai kiusauksen valmistaminen nopeutuu arjessa taas pykälän.

Suunnittelen myös valjastavani esiteinejä keittiötiimiin. Aloitamme helpoista: paloittelen juurekset kattilaan kylmään veteen aamulla, junioriosasto nostakoon sen hellalle kiehumaan oikeaan aikaan ja lisätköön loppupuolella proteiinit: pakastimesta otettavia jauhelihoja tai kanoja, kalakuutioita tai vaikka helposti pilkottavia nakkeja. Myös kiusaukset perunasipulisekoituksesta ja etukäteen valmistellusta proteiinista onnistunevat myös ja jossain vaiheessa varmaan myös pastan keitto ja helppo kastike... Nuoriso ei ehkä vaikuttanut hurjan innostuneelta, kun tästä heille kerroin, joten katsotaan nyt, miten pitkälle hienot ideani kantavat.

Koska yhteiset ateriat ovat meille tärkeitä, aiomme mahduttaa niitäkin jokaiseen viikkoon. Puoliso osti kesällä kirjan, jossa on ohje sataan erilaiseen hampurilaiseen. Kokkaamme ja syömme sen läpi perjantai-iltaisin, kun kellään ei ole harrastusmenoja. Sunnuntaisin valmistamme yhdessä (tai ainakin perheen aikuisten yhteistyönä) kolmen ruokalajin päivällisen. Olemme tehneet näitä säännöllisen epäsäännöllisesti ennenkin ja tämän tavan elvyttämistä ovat toivoneet nimenomaan lapset. Toivottavasti nämä yhteiset ruokahetket jättävät vahvat muistijäljet siitä, että perheemme on istunut yhdessä ruokapöydässä myös tänä tähän mennessä hektisimmältä vaikuttavana aikana.

Pitäisikö varautua kaikkeen?

Seuraan Jovelan talopäiväkirjaa pienenä pakona arjesta. Oikeasti minusta ei olisi asumaan maalla kaukana kaikesta, koska luonteeni määräävin ominaisuus on laiskuus, mutta ihailen jovelalaisten elämänrytmiä ja pyrkimystä omavaraisuuteen. Viime päivinä olen miettinyt heidän ansiostaan kotivaraa. Siis sitä, että kotona olisi aina peruselintarvikkeita ja muita välttämättömyysasioita niin, että pärjättäisiin tarvittaessa pari päivää tai viikkoakin ilman sähköä, vesijohtovettä ja kaupassakäyntiä.

Itse yritän pitää jonkinlaista "käsivarastoa" kotona tietyistä perusjutuista. Satoaikaan kuivatan, pakastan ja säilön marjoja, vihanneksia ja yrttejä sen vähintään sen verran kuin satoa tulee ja enintään sen verran kuin kuvittelen perheemme vuodessa kuluttavan. Täydennän kuiva-aineiden, pakasteiden, säilykkeiden ja esimerkiksi siivousaineiden varastoa yleensä silloin, kun käyttämässämme marketissa on tuplabonuspäivät, vaikka tiedänkin, että kanta-asiakasalennukset on leivottu sisään marketin perushintoihin. Saa sitä kuvitella olevansa taloudellinen näinkin.

Käymme "isoilla kaupoilla" kerran viikossa. Silloin meillä on mietittynä alustava ruokalista seuraavalle viikolle, jota muokataan kaupassa tarjousten ja saatavuuden mukaan. Esimerkiksi saman tai seuraavan päivän leimalla lihatuotteita saa usein 30 %:n alennuksella, ja ostankin niitä usein pakastimeen. Näin säästyneillä euroilla voin sitten hankkia vähän kalliimpaakin ruokaa, kuten erilaisia kaloja ja luomulihaa. Tuoretavaraa, käytännössä leipää, maitoa ja hevi-osastoa käymme viikon varrella täydentämässä pikaisesti työ- ja harrastusmatkojen varrelle osuvista kaupoista tarpeen mukaan.

Meillä on keittiössä kuitenkin kaksi perusongelmaa kotivaran rakentamisen tiellä: rajallisuus ja rajattomuus. Rajallisesti on säilytystilaa - keittiömme on pieni koppi, johon ei mahdu lisäkaappeja. Sen suunnittelija ei taida olla kovin ahkera keittiöihminen, koska muutamat ratkaisut ovat aika mielenkiintoisia.

Esimerkiksi tiskikonetta ja roskiskaappia ei saa yhtä aikaa auki, kun tisikoneen paikka on kulmittain tiskipöytään nähden. Ainakin minä tykkäisin kaapia ruuanjämät roskiin astioita tiskiin latoessani. Vastaavasti tiskikonetta tyhjentäessäni en yllä kuivaus- ja lautaskaappiin. Ja tietenkin tiskikoneen taakse jää yhden alakaapin verran "hukkatilaa", koska ainakaan minä en halua säilyttää ruokatarvikkeita tai astioita roskiskaapissa. Nyt siellä on sitten sekalaista etäisesti keittiöön liittyvää tavaraa, kuten TrippTrapp-tuolin turvakaari vauvavieraiden varalta ja taimikasvatusruukkuja. Tosi tehokasta säilytystä. Täyskorkeasta jääkaapista ja pakastimesta sen sijaan olen kyllä erittäin iloinen, pienemmillä en enää tulisi toimeen.

Mutta nyt karkasin aiheesta: pointtini oli, että varastointitilaa ei juurikaan ole. Mitä maksaisinkaan siitä, että taloyhtiöömme olisi aikanaan rakennettu "vanhanaikaiset" kylmäkellarit!

Jos säilytystilaa onkin rajallisesti, niin rajaton on urheilevan esiteinin ruokahalu. Edes Vanhassa testamentissa ei oltu niin julmia, että oltaisiin lähetetty egyptiläisten sadon kimppuun joukkueellinen kiekkojunioreita. Sellaista määrää ruokaa en ole vielä koskaan ostanut tai valmistanut, etteikö se olisi jossain vaiheessa loppunut kesken. Kotivaran kasaaminen kahden aikuisen perheelle on erilaista kuin isommalle kokoonpanolle, jossa on vielä kasvuikäisiä lapsia. Toki poikkeustilanteessa täytyisi jollain tapaa rajoittaa myös perheen suursyömäreiden kulutusta yleisen hyvän nimissä.

Asumme alueella, joka on kiireellisyysluokaltaan alkupäässä, jos esimerkiksi myrskyt katkoisivat sähköt päiväkausiksi. Syys- ja talvimyrskyjen aikaan kylmäsäilytystä tarvitsevia ruokia voisi todennäköisesti säilyttää ainakin jonkin aikaa terassillakin ja kaasugrillillä voisi ainakin jotain ruokia valmistaa myrskyn tauottua. Taloyhtiön väestönsuojassa on tiettyjä perustarpeita, kuten lakikin määrää. Tässäkin mielessä kotivaran tarve on erilainen maalla ja kaupungissa, taloyhtiössä ja omakotitalossa.

Itselleni olisi suolistosairauteni takia vaikeinta elää ilman vessaa. Jo mökkiviikonloppu vaatii minulta paljon etukäteissuunnittelua ja henkistä valmistautumista. Viikon etelänmatkalla tuli ikävä bide-suihkua, vaikka olisi luullut suihkun ja jatkuvan uimisen riittävän hygienian hoitamiseen. Pärjäisihän sitä jonkin aikaa vaikka pelkällä ämpärillä, jos olisi pakko, mutta ei se kyllä helppoa ja mukavaa olisi kellekään.

Varmuuden vuoksi -tuotteet pääsivät käyttöön

Kesäkuun lopussa kävin läpi lääkekaapin sisältöä ja totesin useammasta tuotteesta, että niitä on varmuuden vuoksi, vaikka käyttöä ei ole ollut ikinä (punkkipihdit) tai pitkiin aikoihin (kyypakkaus). No, taisin jinxata tämän kesän.

Ensin palstalta hyppäsi puolison karvakinttujen kyytiin punkki, joka kiinnitti itsensä yhdeksi yöksi nivusseutuun. Koska emme olleet koskaan aikaisemmin joutuneet punkkipihtejä käyttämään, emme saaneet örkkiä irti ihan kokonaan. Ihoalueen karvaisuus toi omat haasteensa. Puoliso desinfioi aluetta useampaan otteeseen ja parin päivän kuluttua saikin nypättyä punkinjämät irti. Taisimme selvitä säikähdyksellä, ainakaan mitään borrelioosiin tai TBE:hen viittaavia oireita ei tullut. Mutta kyllähän se vähän säikäytti, perheemme ensimmäinen punkkikokemus.

No, eipä aikaakaan, kun iski seuraava onnettomuus. Palstamme reunamilla törröttää parista kohta raudoitusverkon palasia, ilmeisesti aiempien viljelijöiden aitoina tai kasvitukina ollutta, mutta nyt jo pahasti ruosteista. Ovat sen verran syvällä savimaassa, ettemme ole saaneet niitä kaivetuksi kokonaan ylös, ja koko kesän olemmekin aikoneet katkaista ne mahdollisimman syvältä järeillä pihdeillä ja peitellä huolellisesti. Ennen tämän aikomuksen realisoitumista minä ehdin kuitenkin tölväistä kinttuni rautaverkkoon niin, että sääreen tuli liki parikymmensenttinen naarmu. Onneksi jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Haava umeputui itsekseen seuraavaan päivään mennessä, putsailin sitä useampaan kertaan sen vielä vuotaessa. Mätäkuusta huolimatta haava parani hyvin ja olen melkein onnistunut olemaan rapsuttelematta rupeakin.

Ei kahta kolmatta: kun säärihaavani alkoi olla kunnossa, hyökkäsi palstalla kimppuuni ampiainen. Se oli pujahtanut hameenhelmani alle ja jäi jumiin kankaan ja reiden väliin. Onneksi mukana oli kylmäkalle pitämässä eväitä viileänä, se toimi ensiapuna siihen saakka kuin kotoa hälytetty lapsi toi kyypakkauksen. Kotiin päästyäni nappasin vielä särkylääkkeitä ja allergialääkettä sekä laitoin pistokohtaan kortisonivoidetta. Jatkoin kylmäkäsittelyä koko illan, koska kipu oli kovaa. Ilmeisesti hoitokonstit olivat kuitenkin tehokkaita, koska aamulla pistoskohta ei ollut juurikaan turvoksissa ja kipu on ajoittaista viiltelyä. Edellisellä ampparihyökkäyskerralla toistakymmentä vuotta sitten pistoskohta (polvitaive) turposi niin, että en pystynyt lähes viikkoon kävelemään kunnolla.

Olemme jo varautuneet siihen, että joku meistä pistää suuhunsa jotain epäsopivaa ja joudumme käyttämään myös lääkehiiltä vielä ennen kesän vaihtumista syksyksi.

Mitä tein kesälomalla?

Oma lomani loppui jo, puoliso lomailee vielä pari päivää. Lomalla oli tarkoitus hoitaa kotihommista muutama parempaa aikaa odottamaan jäänyt asia, kuten terassinoven verkko-oven asennus ja kellarivaraston perusteellisempi raivaus. Jälkimmäinen oli sovittu sadepäivälle, mutta sellaisia ei lomalle tainnut osua yhtäkään. Tekemättä jäi myös monta suunniteltua kesäretkeä: käymättä jäi kauppatori, huvipuisto, eläintarha, Suomenlinna, saaristoveneet ja Itämeren risteilyt.

Vaikka edelleen parempaa aikaa odottavat hommat toki hieman harmittavat, ehkä myös muutama suunnitteluasteelle jäänyt retkikin, niin loppupeleissä lomalla saimme aikaan juuri sen, mitä pitikin: rentouduimme, lepäsimme ja nollasimme.

Minä pääsin irti jatkuvan suorittamisen pakosta: istuin tuntikausia kirjapinon äärellä terassin lepotuolissa, nousin vain hakeakseni lisää juotavaa. Puoliso lakkasi huokailemasta ja puhisemasta vietettyään monta hauskaa rantapäivää lasten kanssa. Lapset, esiteinit, nukkuivat monta kertaa viikossa kellon ympäri: suunnilleen yhdentoista aikaan kävimme herättelemässä heidät aamupalalle, jonka senkin ulkoistimme vähintään kerran viikossa lähileipomolle. Vanhempi lapsi huomasi, että kavereiden poissaollessa myös pikkusisarus onkin oivaa seuraa konsolipelaamiseen, kun pitää hetkeksi paeta hellettä sisätiloihin.

Kävimme lasten kanssa yhden yön reissulla vajaan parin tunnin ajomatkan päässä. Vietimme siinä yhteydessä päivän tärkeiden ihmisten kanssa vesipuistossa ja toisen päivän omalla sakilla historiaan ja kulttuuriin tutustuen. Kävimme myös yhdistetyllä historia/kulttuuri/sukuloimisreissulla toisessa kaupungissa, ja tämän onnistuimme mahduttamaan yhteen pitkään ja kuumaan päivään. Näillä reissuilla panostimme erityisesti hyvään ruokaan ja kiireettömään aikatauluun.

Näinkin pienillä eväillä taisimme saada aikaiseksi mukavan ja muistoja synnyttäneen kesäloman. Sen verran on tylsääkin ollut, että lapsista ei ole ihan kamalaa palata koulunpenkille reilun viikon päästä. Varaston olemme sopineet siivoavamme jonain syksyisenä viikonloppuna, vaikka sitten punaviinipullon voimalla. Ja verkko-ovi asennetaan ensi keväänä.