Pitäisikö varautua kaikkeen?

Seuraan Jovelan talopäiväkirjaa pienenä pakona arjesta. Oikeasti minusta ei olisi asumaan maalla kaukana kaikesta, koska luonteeni määräävin ominaisuus on laiskuus, mutta ihailen jovelalaisten elämänrytmiä ja pyrkimystä omavaraisuuteen. Viime päivinä olen miettinyt heidän ansiostaan kotivaraa. Siis sitä, että kotona olisi aina peruselintarvikkeita ja muita välttämättömyysasioita niin, että pärjättäisiin tarvittaessa pari päivää tai viikkoakin ilman sähköä, vesijohtovettä ja kaupassakäyntiä.

Itse yritän pitää jonkinlaista "käsivarastoa" kotona tietyistä perusjutuista. Satoaikaan kuivatan, pakastan ja säilön marjoja, vihanneksia ja yrttejä sen vähintään sen verran kuin satoa tulee ja enintään sen verran kuin kuvittelen perheemme vuodessa kuluttavan. Täydennän kuiva-aineiden, pakasteiden, säilykkeiden ja esimerkiksi siivousaineiden varastoa yleensä silloin, kun käyttämässämme marketissa on tuplabonuspäivät, vaikka tiedänkin, että kanta-asiakasalennukset on leivottu sisään marketin perushintoihin. Saa sitä kuvitella olevansa taloudellinen näinkin.

Käymme "isoilla kaupoilla" kerran viikossa. Silloin meillä on mietittynä alustava ruokalista seuraavalle viikolle, jota muokataan kaupassa tarjousten ja saatavuuden mukaan. Esimerkiksi saman tai seuraavan päivän leimalla lihatuotteita saa usein 30 %:n alennuksella, ja ostankin niitä usein pakastimeen. Näin säästyneillä euroilla voin sitten hankkia vähän kalliimpaakin ruokaa, kuten erilaisia kaloja ja luomulihaa. Tuoretavaraa, käytännössä leipää, maitoa ja hevi-osastoa käymme viikon varrella täydentämässä pikaisesti työ- ja harrastusmatkojen varrelle osuvista kaupoista tarpeen mukaan.

Meillä on keittiössä kuitenkin kaksi perusongelmaa kotivaran rakentamisen tiellä: rajallisuus ja rajattomuus. Rajallisesti on säilytystilaa - keittiömme on pieni koppi, johon ei mahdu lisäkaappeja. Sen suunnittelija ei taida olla kovin ahkera keittiöihminen, koska muutamat ratkaisut ovat aika mielenkiintoisia.

Esimerkiksi tiskikonetta ja roskiskaappia ei saa yhtä aikaa auki, kun tisikoneen paikka on kulmittain tiskipöytään nähden. Ainakin minä tykkäisin kaapia ruuanjämät roskiin astioita tiskiin latoessani. Vastaavasti tiskikonetta tyhjentäessäni en yllä kuivaus- ja lautaskaappiin. Ja tietenkin tiskikoneen taakse jää yhden alakaapin verran "hukkatilaa", koska ainakaan minä en halua säilyttää ruokatarvikkeita tai astioita roskiskaapissa. Nyt siellä on sitten sekalaista etäisesti keittiöön liittyvää tavaraa, kuten TrippTrapp-tuolin turvakaari vauvavieraiden varalta ja taimikasvatusruukkuja. Tosi tehokasta säilytystä. Täyskorkeasta jääkaapista ja pakastimesta sen sijaan olen kyllä erittäin iloinen, pienemmillä en enää tulisi toimeen.

Mutta nyt karkasin aiheesta: pointtini oli, että varastointitilaa ei juurikaan ole. Mitä maksaisinkaan siitä, että taloyhtiöömme olisi aikanaan rakennettu "vanhanaikaiset" kylmäkellarit!

Jos säilytystilaa onkin rajallisesti, niin rajaton on urheilevan esiteinin ruokahalu. Edes Vanhassa testamentissa ei oltu niin julmia, että oltaisiin lähetetty egyptiläisten sadon kimppuun joukkueellinen kiekkojunioreita. Sellaista määrää ruokaa en ole vielä koskaan ostanut tai valmistanut, etteikö se olisi jossain vaiheessa loppunut kesken. Kotivaran kasaaminen kahden aikuisen perheelle on erilaista kuin isommalle kokoonpanolle, jossa on vielä kasvuikäisiä lapsia. Toki poikkeustilanteessa täytyisi jollain tapaa rajoittaa myös perheen suursyömäreiden kulutusta yleisen hyvän nimissä.

Asumme alueella, joka on kiireellisyysluokaltaan alkupäässä, jos esimerkiksi myrskyt katkoisivat sähköt päiväkausiksi. Syys- ja talvimyrskyjen aikaan kylmäsäilytystä tarvitsevia ruokia voisi todennäköisesti säilyttää ainakin jonkin aikaa terassillakin ja kaasugrillillä voisi ainakin jotain ruokia valmistaa myrskyn tauottua. Taloyhtiön väestönsuojassa on tiettyjä perustarpeita, kuten lakikin määrää. Tässäkin mielessä kotivaran tarve on erilainen maalla ja kaupungissa, taloyhtiössä ja omakotitalossa.

Itselleni olisi suolistosairauteni takia vaikeinta elää ilman vessaa. Jo mökkiviikonloppu vaatii minulta paljon etukäteissuunnittelua ja henkistä valmistautumista. Viikon etelänmatkalla tuli ikävä bide-suihkua, vaikka olisi luullut suihkun ja jatkuvan uimisen riittävän hygienian hoitamiseen. Pärjäisihän sitä jonkin aikaa vaikka pelkällä ämpärillä, jos olisi pakko, mutta ei se kyllä helppoa ja mukavaa olisi kellekään.