Jäkikasvu palasi tänään koulunpenkille. Kalenteritetriksen palaset alkavat toivottavasti loksahdella paikoilleen. Koulut, työt, harrastukset, pelimatkat, työmatkat, virkistysmatkat, kurssit ja perhejuhlat täyttävät perheen yhteistä nettikalenteria.
Pari vuotta olen ollut enimmäkseen iltapäivisin kotona niin, että perheemme on voinut panostaa arkenakin yhdessä ruokailuun. Kotona alusta asti tehtyä ruokaa, pääsääntöisesti joka päivä juuri siksi päiväksi valmistettua. Aika lailla ihan perusruokaa kuten pastaa/riisiä/perunaa erilaisin kastikkein, laatikoita, keittoja ja patoja.
Tämä syksy tuo muutoksia tässäkin suhteessa. Työtilanteeni on muuttunut niin, että en ehdi joka päivä ajoissa laittamaan ruokaa. Ja vaikka ehtisinkin, muu perhe viilettää harrastuksissaan pitkin maailmaa. Näyttää siltä, että koko perheen yhteiset arkiateriat muuttuvat harvinaisemmaksi herkuksi. Pyrimme kuitenkin siihen, ettei kenenkään, ainakaan lasten, tarvitsisi syödä ihan yksin. Eineksiin emme tartu edelleenkään, mutta erilaisia puolivalmisteita, kuten pakastevihanneksia ja valmiita kastikepohjia käyttänemme talven aikana totuttua enemmän. Onneksi niitäkin saa nykyään lisäaineettomana ja jopa luomulaatuisena ihan peruskaupoista.
Ruuanlaittoa pitää suunnitella vähän eri tyylillä. Viikonloppuisin aion leikkiä suurkeittiön emäntää ja valmistaa helposti pakastettavia ruokia useamman päivän tarpeiksi. Itse en tykkää useinkaan syödä samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin, joten pakastin tuo vähän pelivaraa. Esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne ja lihapullat toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Monet pataruuat suorastaan paranevat lämmityskierroksella, eivätkä ole moksiskaan, vaikka kävisivät siinä välissä pakastimessakin. Aion myös paistaa ja pakastaa esimerkiksi jauhelihaa ja paloiteltua kanaa/broileria silloin, kun sitä tarjouksesta saan, jolloin kastikkeen, keiton tai kiusauksen valmistaminen nopeutuu arjessa taas pykälän.
Suunnittelen myös valjastavani esiteinejä keittiötiimiin. Aloitamme helpoista: paloittelen juurekset kattilaan kylmään veteen aamulla, junioriosasto nostakoon sen hellalle kiehumaan oikeaan aikaan ja lisätköön loppupuolella proteiinit: pakastimesta otettavia jauhelihoja tai kanoja, kalakuutioita tai vaikka helposti pilkottavia nakkeja. Myös kiusaukset perunasipulisekoituksesta ja etukäteen valmistellusta proteiinista onnistunevat myös ja jossain vaiheessa varmaan myös pastan keitto ja helppo kastike... Nuoriso ei ehkä vaikuttanut hurjan innostuneelta, kun tästä heille kerroin, joten katsotaan nyt, miten pitkälle hienot ideani kantavat.
Koska yhteiset ateriat ovat meille tärkeitä, aiomme mahduttaa niitäkin jokaiseen viikkoon. Puoliso osti kesällä kirjan, jossa on ohje sataan erilaiseen hampurilaiseen. Kokkaamme ja syömme sen läpi perjantai-iltaisin, kun kellään ei ole harrastusmenoja. Sunnuntaisin valmistamme yhdessä (tai ainakin perheen aikuisten yhteistyönä) kolmen ruokalajin päivällisen. Olemme tehneet näitä säännöllisen epäsäännöllisesti ennenkin ja tämän tavan elvyttämistä ovat toivoneet nimenomaan lapset. Toivottavasti nämä yhteiset ruokahetket jättävät vahvat muistijäljet siitä, että perheemme on istunut yhdessä ruokapöydässä myös tänä tähän mennessä hektisimmältä vaikuttavana aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti