Korttipeli

Minulla oli ennen iso ja paksu lompakko. Rahaa siellä ei juurikaan ollut, vaan pakka erilaisia kanta-asiakkuus- ja alennuskortteja.

Muutama vuosi sitten vaihdoin päivittäin tai viikoittain käyttämäni kortit pienempään lompakkoon. Muut kortit ovat omassa kotelossaan, jonka otan mukaan vain, kun lähden erityisesti ostoksille. Usein nappaan kotelosta vain kortin tai pari, jos tiedän tekeväni täsmäiskun esimerkiksi kirja- ja tai eläintarvikekauppaan. Kolikot eivät pikkulompakkoon sovi, vaan niitä varten minulla on pieni kukkaro.

Aika harvoin on jäänyt alennukset tai muut edut saamatta siksi, että etukortti ei ole ollut mukana – monen liikkeen järjestelmästä kanta-asiakkuus voidaan tarkistaa myös nimen perusteella. Ei minun ole tarvinnut näyttää edes henkilökorttia, kuten Yle uutisessaan sanoi. Joidenkin liikkeiden leimakortit ovat ongelmallisempia. Jos kortti ei ole mukana, tarjotaan uusi leimakortti. Parissa paikassa näiden erillisten korttien leimoja ei ole suostuttu yhdistämään, ja minut shoppailutahdillani edut ovat jääneet saamatta, kun leimat ovat voimassa vain rajallisen ajan. Toisaalta olisin ostanut tarvitsemani tuotteet myös ilman leimakortin lisäetuja, joten suurta tappiota en koe kärsineeni.

Voisin trimmata arkilompakkoni vieläkin pienemmäksi. Riittävä korttikombo olisi henkilökortti, yhdistetty Visa- ja bonuskortti, kirjastokortti, bussikortti sekä jäsenkortti, joka kertoo perussairaudestani. Aion kokeilla tällä minimimäärällä selviytymistä kesän aikana.

Ihan lopullisesti en ole vielä ratkaissut, millaisen säilytysratkaisun näille muutamille korteille haluan. Nyt ne ovat lipaston uumenista löytyneessä muovisessa korttikotelossa. En usko sen kestävän kovin pitkään ehjänä. Yksi vaihtoehto olisi hankkia puhelimelle suojakotelo, jossa on pari korttipaikkaa. Toisena harkinnassa on pennipussin ja korttisäilön yhdistävä kaksiosainen kukkaro. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.

Lääkekaapin perustuotteet

Arkijärjen Jenni haastoi raivaamaan lääkekaapin. Erinomainen muistutus!

Olen aiemmin joutunut syömään paljon kovinakin pidettyjä lääkkeitä perussairauteni hoitamiseksi. En siis missään nimessä ole lääkevastainen, vaan ymmärrän, että oikeassa paikassa otettu lääke on usein pelastus. Pikkuvaivoja pyrin kuitenkin usein hoitamaan ensin vähän pehmeämmin keinoin.

Lääkekaapista löytyy aina särkylääkkeitä – parasetamolia, ibuprofeiinia ja aspiriinia. Lapsetkin ovat jo niin isoja, että voivat ottaa puolikkaan tai kokonaisen tabletin aikuisten särkylääkettä tarvittaessa. Muutama hätävaratabletti minulla on aina myös käsilaukussani kulkevassa pussukassa.

Kärsin nykyään enimmäkseen lihasjännityksestä tai stressistä aiheutuvista päänsäryistä. Nuorempana pahasti vaivanneet migreenit ovat käyneet onneksi raskauksien jälkeen niin harvinaisiksi, että täsmälääkkeet vanhentuivat kaappiin, enkä tullut uusineeksi reseptiä. Minulla on kuitenkin niin pahoja muistoja oksentamiseen saakka menneistä, monta päivää kestäneistä päänsärkykohtauksista, että otan suosiolla lääkettä jo silloin, kun tunnen säryn olevan hiipimässä päälle. Mikäli mahdollista, vetäydyn lääkkeenoton jälkeen pitkäkseni pimeään, hiljaiseen huoneeseen. Mieluusti laitan vielä viileän kääreen otsalle tai lämpöhauteen niskan päälle, riippuen säryn tyypistä. Piikkimatolla pyrin makoilemaan jo ennakoivasti silloin, kun selkälihakset alkavat jumiutua.

Käsilaukun pussukassa on aina myös nenänavausaineita: Weledan Rhinodoron-suihke ja Sniffer-puikko. Tukkoisuuteni johtuu kuivuvista ja karstoittuvista limakalvoista, joten nämä toimivat minulla paremmin kuin lääkesuihkeet. Tehokkaimpana nenänavaajana käytän nenäkannua – poskiontelontulehduksia minulla ei olekaan ollut kannuun tutustumisen jälkeen. Jos flunssa iskee oikein kunnolla päälle eikä kotipihan marjoista keitelty mehu (edes terästettynä) tai lusikallinen hunajaa auta karhistavaan kurkkuun, kaivan lääkekaapista Bafucinia ja Strepsilsiä.

Lisäksi lääkekaapissa pitää aina olla huuliherpesvoidetta. Viruksen olen saanut lapsuudessani, ja rankimpien lääkitysteni aikaan huuleni olivat vähän väliä rakkuloilla. Nykyään herpes puhkeaa enää harvoin, mutta ihan varmasti silloin, kun voide on mennyt vanhaksi puoli vuotta aikaisemmin.

Hyttyset pitävät minua varsinaisena herkkupalana, joten jos eteerisen sitronellaöljyn teho ei riitä karkottamaan öttiäisiä kimpustani, käytän ihan suosiolla äreitä Offeja ja vastaavia. Saan hyttysenpistoista sormenpään kokoisia, kirkkaanpunaisia paukamia. Niiden kutinaa ja suoranaista kipuakin yritän rauhoitella Illodin-suuvedellä tai eteerisellä tea tree -öljyllä. Pahimmissa tapauksissa käytän kyllä kortisonivoidetta, jotta saan nukuttua. Tea tree -öljyä laitan muuten muutaman tipan hoitoaineen sekaan aina, kun lasten koulusta tulee täivaroitus. Onneksi niitä öttiäisiä ei meillä ole vielä koskaan näkynyt!

Myös punkkipihdit, kyypakkaus ja lääkehiiltä meillä on, vaikka niitä ei ole vielä koskaan tarvittukaan. Lääkekaapinraivaushaaste osoitti tarpeellisuutensa juuri näiden tuotteiden kohdalla. Tänä kesänä umpeutuu päiväys kyypakkauksesta, joten uusi on syytä hankkia.

Reseptilääkkeitä meillä ei tällä hetkellä puolison allergialääkkeiden lisäksi olekaan, ja niistä hän saa huolehtia ihan itse. Vanhojen aikojen muistona kaapin perältä löytyy kuitenkin dosetti. Minimalismin nimissä siitä pitäisi luopua, kun uutta käyttöä ei toivottavasti vielä vuosikymmeniin tule. Ehkä sitten seuraavalla raivauskierroksella...

Laastarit, sidetarpeet ja Septidin eivät ole lääkekaapissa, vaan kylpyhuoneessa omassa laatikossaan. Lääkkeitähän ei pitäisi säilyttää kylpyhuoneessa, jossa lämpö ja kosteus saattavat pilata ne. Varsinainen lääkekaappi meillä on myös korkealla ja lukittavissa, joten vielä pari vuotta sitten lapsilla ei ollut sinne omin luvin asiaa. Laastareita piti kuitenkin olla saatavilla myös silloin, kun pikkukoululaiset olivat kotosalla ilman aikuisia. Näköjään laastareitakaan ei ole kovin usein tarvittu, koska varasto koostuu lähinnä supersankareista ja Hello Kittyistä.

Kengät kiertävät

Olen valitettavan laiska kirpputorien kiertelijä. Kun tarvitsen jotain, menen mieluummin kauppaan, josta tiedän suurella varmuudella löytäväni tarvitsemani asian. Kirpputorien valikoima ja tarjonta vaihtelee paljon, ja ainakin minun tulee tehtyä kirppiksillä enemmän heräteostoja kuin harkittuja hankintoja.

Samoin itselle tarpeettomaksi käyneen tavaran kiertoon laittaminen on joskus vaikeaa, kun järkevää kierrätyspistettä ei ole helposti saatavilla. Toisinaan taas tavara kiertää hyvinkin helposti – kuten meidän perheessämme tänä kesänä kengät.

Toisella lapsellani on nyt vähän suurempi jalka kuin minulla. Häneltä jäi pieneksi koulussa sisäkenkinä käytetyt Crocsit, jotka käyvät mainiosti minun piha- ja palstajalkineikseni, vaikka pohjat ovatkin jo hieman kuluneet ja nilkkaremmit kadonneet. Omat Crocsini, joita olen käyttänyt niin sisäkenkinä töissä kuin viime aikoina piha- ja palstakenkinäkin, on ominut toinen lapseni. Niidenkin pohjat ovat jo melkein sileät, käyttöikää taitaa olla jo kuutisen vuotta.

Tällä jälkimmäisellä lapsella on nyt tismalleen samankokoinen jalka kuin minulla. Meillä on siis tämän kesän yhteiskäytössä minun viitisen vuotta sitten ostetut, mutta hyvin vähän käytetyt lenkkarini (kumpikaan meistä ei lenkkeile, joten lenkkareita käytetään varsin vähän), edellä mainitsemani Crocsit, pari kesää sitten rantalomalla ostamani flip-flopit, parit vanhat tennarini sekä nelisen kesää vanhat sport-sandaalini.

Lapsi totesi itse, että voi käyttää kesän juhlissa yksiä vanhoja nahkasandaaleitani: ne ovat pari vuotta odottaneet käyttämättöminä, että kiinnittäisin sisäpohjat pikaliimalla. Lapselle on siis täksi kesäksi ostettu vasta yhdet varrelliset tennarit – jotka mahdollisesti saan periä ensi keväänä lapsen jalan kasvettua.

Omassa käytössäni yritän pitää vasta ostamiani nahkaisia ballerinoja sekä korollisia sandaaleitani, mutta niitäkin lapsi säännöllisesti sovittelee. Kävipä taannoin niinkin, että uudet kenkäni alkoivat kalvaa kantapäästä (Näin käy aina, vika ei ole kengässä vaan kantapäässä. Yhden rakon jälkeen ongelmia ei ole.). Eipä siinä sitten muuta kuin kengät lapsen kanssa vaihtoon, ja kotimatka sujui nilkuttamatta.

Silmäni tämä perhepiirissä tapahtuva kierrätys on avannut ainakin siltä osin, että yhtään lisää kesäkenkiä en pariin vuoteen taida tarvita. Toisaalta vaihtelunhaluisen ja tyyliasioista vasta kiinnostuneen esiteinin kanssa tämä on loistava järjestely, kun hän voi kokeilla erityyppisiä kenkiä ilman, että meidän tarvitsee ostaa järjetöntä kenkämäärää. Ehkä ensi kesänä hän sitten tietää, millaisille kengille hänellä on eniten käyttöä.

En ole toistaiseksi laskenut kenkiä mukaan P333-listalleni, mutta ehkä sellainenkin aika vielä joskus koittaa. Siihen saakka pyrin olemaan ostamatta lisää kenkiä ja käyttämään nykyisiä tasapuolisesti ja vaihtelevasti. Jos jotkut kengät jäävät jatkuvasti vaille käyttöä, lienee parasta pistää ne kiertoon joko perheen sisällä tai sen ulkopuolelle.

Aika maalata naama

Meikkipussinikin on keventynyt viime vuosina. En koskaan ole oppinut pitämään meikkivoiteen jättämästä tunteesta kasvoillani. Käytänkin vain Benecosin peitevoidetta tarvittaessa pahimpien epätasaisuuksien peittämiseen.

Arkisen silmämeikin teen Benecosin luomiväriduolla ja ripsivärillä, juhliin lisään rajaukset kynällä. Kulmakarvat pyyhkäisen ojennukseen monikäyttöisellä Lushin Ultrabalmilla. Nykyisen luomiväriduon loppuessa taidan katsastaa saman merkin Quattro-luomiväripaletit.

Huulipunien ja -kiiltojen suhteen olen luovuttanut – kun en osaa käyttää, niin en osaa. Rasvaan huuleni joko Ultrabalmilla tai käsilaukussa kulkevalla Santen huulirasvalla.

Meikkivälineisiini kuuluu pinsetit, ripsientaivuttaja, luomivärisivellin, meikkinkynänterotin ja suurentava taskupeili. Vanulaput ja -puikot ostan marketista luomupuuvillaisina.

Kaikki meikkini ja tarvikkeet mahtuvat mieheltäni aktiivisen vinkkailun jälkeen joululahjaksi saamaani Klo Designin kukkaroon. Tämä on erityisen kätevää niinä aamuina, kun lähden liikenteeseen juuri ja juuri silmät auki saatuani ja meikkaan vasta vaihdettuani lähijunasta kaukojunaan.

Polkuja palstalle

Tämän kesän tavoitteena on myös saada palstalla lohkojen väliin jäävät polut kunnostettua. Nyt ne kasvavat tolkuttomasti rikkaruohoa. Osa poluista on peitettynä mustalla muovilla – tyhjentyneillä multa- ja turvesäkeillä siis, jos se vaikka vähän tukahduttaisi ei-toivottua kasvua. Nyt, kun alkukesän pakollisemmat työt alkavat olla tehty, käymme polkujen kimppuun tosissamme.

Aiomme kokeilla ainakin johonkin pätkään rikkojen käsittelyä etikalla ja sen jälkeen kitkentää. Kitketyille poluille laitamme maisemointikankaan ja sen päälle – jaa-a, emmepä vielä tiedä, mitä. Varastoista löytyviä lankkuja? Hiekkaa/pikkukiviä? Puuhaketta? Toiveena olisi ratkaisu, joka olisi edullinen, helppohoitoinen sekä sään- ja katseenkestävä useamman vuoden ajan.

Oman haasteensa tuo se, että varsinkin yhdessä kulmassa polulle kertyy helposti vettä. Massiivisiin salaojitusoperaatioihin emme halua, kykene tai voi vuokrapalstalla ryhtyä. Onneksi kaikkia ongelmia ei tarvitse ratkoa nyt eikä edes heti tänä kesänä.

Hammaspeikkojen häätö

Hampaat pesen Urtekramin Aloe Vera -tahnalla. Lapsille en uskalla fluoritonta tahnaa ostaa, joten he käyttävät Frantsilan tahnaa. Näitäkin saa kätevästi marketista. Harjani on Rainbown vaihtopäinen harja, josta en harmikseni löytänyt kuvaa netistä. Sähköhammasharjaa käytän harvakseltaan, jos jaksan vaivautua hakemaan rungon pikkuvessasta, jossa lapset harjaavat hampaansa. Hammaslankani on marketin hyllystä mitä milloinkin.

Suuveteni on klassinen Illodin, jota käytän purskuttelun lisäksi finnien ja pikkunaarmujen puhdistukseen sekä hyttysenpuremiin. Taas varsinainen monikäyttötuote, vaikka ei olekaan luomusertifioitu. Yritin googlata Illodinin INCI-listaa siinä onnistumatta.

Kesän P333

Kevätjakson hyvien kokemusten innoittamana kesän vaatevalikoiman koostaminen tuntui helpolta ja mukavalta. Käyttöön valikoitui viisi mekkoa, 12 paitaa, bleiseri, kahdet farkut, kolme hametta, ohut ostoneule, kaksi takkia ja kuusi itsetehtyä neuletta. Tälläkin kertaa siis 32 vaatetta. Näistä 18 oli käytössä jo edellisellä kaudella ja yksi neuletakki valmistui kevään aikana.

Listan ulkopuolelle jäävät kengät, laukut, huivit ja muut asusteet. Sallin tämän jouston itselleni, koska sain tämänkin kokoelman kasaan käymättä lainkaan kaupassa. Osa vaatteista alkaa olla aika lailla tiensä päässä ja päätynee poistokasaan viimeistään kesän lopussa, ja yritän olla ostamatta uutta tilalle, ellei ihan pakottavaa tarvetta tule. Yhdelle vaatteellehan tässä vielä on tilaa, mikäli kesän ainakana joku tarve tai vastustamaton halu iskee.

Toisten farkkujen tilalle piti tulla beiget housut, mutta kappas: olivat vyötäröltä kovin väljät. Samoin kaksi kevään listalla ollutta hametta olisi sopinut myös kesälistalle, mutta ne roikkuivat päälläni lähinnä peffan varassa ja saivat siksi tehdä tilaa neuletakeille.

Uikkarit on sportswear, koska rannalla kirjan kanssa loikoilu on ehdottomasti sports. Ainakaan en suostu tekemään sitä muuten kuin sellaisella säällä, että varmasti tulee hiki. Teen sports ja lounge wear -kategorioista oman postauksensa jossain vaiheessa.

Huiveissa ja kengissä on sekin “ongelma”, että näköjään meillä on toisen lapseni kanssa tänä kesänä niissä yhteinen varasto. Joitain kenkiäni yritän tosin pitää ihan ominani, vaihtelevalla menestyksellä.
Mietin asusteiden kohdalla sitäkin, että minne saakka rajauksessa mennään: mulle esim. silmälasit on pakollinen, päivittäin käytettävä varuste (vrt. vihkisormus), mutta minulla on niitä kahdet erilaiset. Lisäksi on aurinkolasit vahvuuksilla. Tai entä lasketaanko hiusvärkit koruiksi? Jotkut hainhampaat yms voisi periaatteessa laskea, mutta entä peruspampulat ja pinnit? Ei kai? Eli juurikin tällaisen rajanvedon välttämiseksi päätin omalla kohdallani, että lasken vain ns. perusvaatteet, en asusteita. Jos tästä P333-metodista tulee elämäntapa, niin voihan sitä sitten jatkossa tiukentaa omia sääntöjään.

Kesänkin listalle sallin itseni lisätä ”bonusraitoina” valmistuvia neuleita. Tämä motivaattori toimii niin hyvin, että heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla kaivoin esiin viime vuonna kesken jääneen puuvillaisen neuletakintekeleen.

Iho puhtaaksi

Käytän suihkussa palasaippuoita. Vakiosaippuani on Urtekramin Aloe Vera -pala, mutta usein tulee ostettua testiin muitakin luomulaatuisia saippuoita, jos niitä vastaan tulee. Palasaippuoille olen neulonut puuvillalangasta säilytyspusseja, joissa niitä on helppo käsitellä. Ilmavasti säilytettynä palat kuivuvat nopeammin ja kestävät siten pidempään. Treenikassissaan puolisolla taitaa olla joku nestesaippua.

Lapset tahtovat käyttää mieluummin nestemäistä suihkusaippuaa, sopiva löytyy Santen valikoimista marketin hyllystä. Vartalon pesuun käytän luffaa, jalkojen hoitoon hohkakiveä. Lapset tykkäävät tekokuituisista pesukukista.

Palasaippuat ovat käytössä myös lavuaarin reunalla käsienpesuun. Tärkeä kapine lavuaarin reunalla on myös kynsiharja: varsinkin kesäaikaan tongin vähän väliä jotain ruukkuja tai kukkapenkkejä ja kynnenaluseni ovat täynnä isänmaata.

Olen testannut useita luonnonkosmetiikkamerkkien deodorantteja, ja monet niistä ovat olleet ihan kelvollisia, joskaan eivät täydellisiä. Kristallikivi sen sijaan ei ole minulla toiminut lainkaan. Ylivoimaisesti paras luonnokosmetiikkasertifioitu dödö on minun käytössäni ollut Biothermin Deo Pure Natural, vaikka kovimmilla helteillä tai muuten hikoillessa sekin saattaa pettää. Lapsille – jotka ovat oikeastaan urheilevia esiteinejä – olen ostanut Urtekramin deodorantteja.

Palstailua

Puutarhan hoidossa pyrin mahdollisimman luomuihin ratkaisuihin, koska kasvatan syötäväksi tarkoitettuja kasveja niin kotipihassa kuin viljelypalstallamme.

Viljelypalstamme on savimaata, joten sen viljelykuntoon saaminen on kovaa työtä. Onneksi perheemme lisäksi palstalla ahkeroi eläkkeelle jäänyt äitini – seniorijumppia tai kuntosalia ei tarvita, kun mummo kääntää maataa ja repii heinänjuuria. Olemme parantaneet savimaata hiekalla, turpeella, hevosenlannalla, kalkilla ja ihan puutarhamullallakin. Pikkuhiljaa saamme koko aarin tehokkaaseen viljelykäyttöön.

Palstalla olevaan umpikompostoriin viemme noin puolet vuodesta kaiken kasviperäisen ruokajätteen. Kylmään vuodenaikaan emme kompostoria ruoki, vaan biojätteet päätyvät taloyhtiön biojätekeräykseen. Kompostoimme myös pihasta ja palstalta kertyvät puutarhajätteet, joita varten palstalla on avokompostori. Palsta on meillä vasta toista vuotta, joten vielä emme ole saaneet valtavaa taloudellista hyötyä oman mullan valmistamisesta, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.

Vielä viime kesänä kompostoria täytettiin myös hamsterin häkin siivouksen yhteydessä. Luonnollisen poistuman kautta tapahtuneiden lemmikkikannan muutosten myötä kompostikomppaniassa palvelee nyt luppakorvakani. Kunhan pupu hieman kasvaa ja pääsee loppukesästä eläinlääkärin käsissä miehuudestaan, sille hankitaan tyttöystävä.

Noudatamme aarillamme nelivuotista viljelykiertoa. Ykköslohkossa kasvavat eniten ravinteita tarvitsevat kesäkurpitsat ja avomaankurkut. Kakkoslohko on perunoille ja pavuille. Kolmannessa kasvavat porkkanat, punajuuret, palsternakat ja erilaiset sipulit. Neljäs lohko on kesantovuorossa, ja tulevaisuudessa sillä kasvaa herneitä ja auringonkukkaa. Tänä vuonna tuo lohko on vielä pressun alla – kertaalleen viime kesänä käännetty ja muka kitkettykin lohko pukkaa rikkaruohoa niin reilusti, että emme ehdi sille ainakaan tässä vaiheessa kesää vielä muuta tehdä. Tärkeintä on saada nuo varsinaiset viljelyalueet valmiiksi.

Viljelykiertolohkojen lisäksi palstallamme on tilaa monivuotisille viljelmille. Meillä on kolme karviaispensasta ja raparperipenkki. Tänä vuonna perustamme viljelylavan monivuotisille yrteille. Haaveilemme, että jossain vaiheessa ehtisimme raivata aarin laitojen heinikkoakin sen verran, että voisimme istuttaa vielä muutaman marjapensaan tai muun tuulensuojan, mutta niiden aika ei ole ihan vielä.

Pääasioita

Myös hiustenhoidossa olen siirtynyt vähempiin ja ekologisempiin tuotteisiin. Ensimmäinen askel oli hiusten värjäämisen lopettamminen viitisen vuotta sitten. Yllätyin siitä, miten kiva oma hiustenvärini onkaan. Ihan erilainen kuin se maantienharmaa, jota joskus teininä aloin piilottaa milloin minkäkin värin alle.

Palashampoota olen kokeillut usealtakin merkiltä, mutta en ole löytänyt sopivaa. Jotenkin tuntuu, etten saa palashampoota vaahdotettua päänahkaan saakka, vaikka kuinka hieroisin. Hyväksi koko perheen shampooksi olen todennut marketista saatavan Santen shampoon. Perheen pitkähiuksiset käyttävät myös saman merkin hoitoainetta. Puolisonikin käyttää näitä tuotteita, jos ei ole muistanut ostaa omaa luottoshampootaan.

Luonnonkosmetiikkaan siirtymisen ja värjäyskierteen lopettamisen jälkeen olen voinut vähitellen venyttää hiustenpesuvälejä lähes viikkoon. Pidän pitkiä hiuksiani lähes aina ponnarilla, letillä tai nutturalla. Saunomme usein sunnuntai-iltaisin, ja silloin pestynä hiukset pysyvät puhtaan näköisinä ja tuoksuisina koko työviikon. Jos viikonloppuna ei ole ”edustusmenoja”, sinnittelen viikonlopun yli vähän rasvoittunein hiuksin.

Muotoilutuotteita en yleensä käytä. Jos haluan erityisesti varmistaa kampauksen pysyvyyden esimerkiksi juhlissa, saatan lainata puolisoni käyttämää Erisanin ExtraStrong -hiuskiinnettä – ainoa löytämämme tuote, jossa yhdistyy hänelle riittävä pito ja minulle riittävän mieto tuoksu. Omaa ekotuotetta minun ei kannata ostaa, koska käytän kiinnettä niin harvakseltaan.

Hiukset selvitän Tangle Teezerillä ja ihan tavallisella muovikammalla. Erilaisia pampuloita, pinnejä ja muita hiushärpäkkeitä minulla on kohtuullisen runsaasti – niitäkin yritän nyt olla ostamatta lisää, mutta aina ei vaan voi vastustaa.

Vaatekaapin laihis

Innostuin kevättalvella Project 333 -ideasta luettuani siitä netistä sekä Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi -kirjasta. Kun samaan aikaan edessä oli vaatekaapin uusiminen ja/tai täydentäminen muuttuvan elämän tarpeisiin, päätin kokeilla.

Mietin, että järkevintä olisi muodostaa projektin kvartaalit Suomen vuodenaikojen mukaan. Kylmimmät talvikuukaudet ovat yleensä joulu-, tammi- ja helmikuu, lämpimintä taas on kesä-, heinä ja elokuussa. Näiden kausien väliin jäävät luontevasti kolmen kuukauden kevät- ja syysjaksot. Päätin, että minun P333-tulkintani noudattaa tätä kiertoa, ei ”virallista” tammikuusta alkavaa jaksotusta. Ensimmäinen kvartaalini oli siis vuoden 2014 kevät eli maalis-, huhti- ja toukokuu.

Alkuperäisessä projektissa pitäisi laskea 33 vaatekappaleeseen mukaan myös kengät, korut ja asusteet. Ajattelin kuitenkin ottaa pehmeän laskun ja jätin ne sivuun. Karsimisen ja järjestelyn jälkeen kevätvaatteisiini jäi 12 paitaa, bleiseri, mekko, kolmet housut, neljä hametta, trikoomekko, ohut ostoneule, seitsemän itse tehtyä neuletta ja kaksi takkia. Yhteensä siis 32 vaatetta.

Jätin itselleni option vaihtaa takit ohuempiin kevään edetessä, ja näin myös tapahtui. Päätin myös, että mikäli saan jakson aikana valmiiksi neuleita, voin ottaa ne heti käyttöön poistamatta jotain muuta. Sain valmiiksi tunikan ja neuletakin, joita sitten käytinkin varsin paljon.

Muuten pärjäsin mainiosti kolme kuukautta tuolla vaatevarastolla. Sen verran fuskasin vapun tienoolla, että tätini syntymäpäiville nappasin kesävaatteista kukkamekon. Tästä universumi rankaisi ja sain niskaani raekuuron heti ovesta ulos astuessani.

Kevään kokeilujakso vakuutti minut rajoitetun vaatekaapin toimivuudesta niin vahvasti, että jatkoin samalla linjalla myös kesäksi.

Vähemmän kosmetiikkaa

Olen jo muutaman vuoden ajan käyttänyt pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa. Pääsääntöisesti siksi, että joitain tuotteita en ole löytänyt luonnonkosmetiikkana tai olen käyttänyt loppuun aiemmin ostettuja ”taviskosmetiikan” tuotteita. Lapsilleni olen myös valinnut käyttöön luonnonkosmetiikkaa. Puolisoni ei ole vielä suostunut vaihtamaan luottotuotteistaan ekologisempiin vaihtoehtoihin, mutta en halua häntä painostaakaan.

Olen huomannut harkitsevani yhä tarkemmin, tarvitsenko kaikkia niitä kosmetiikkatuotteita, joita valmistajat tarjoavat. Ei purkkirivistöni koskaan ole kai suuri ollutkaan, mutta olen karsinut sitä entisestään. Tätä on helpottanut se, että minulla on kohtuullisen helppohoitoinen iho. Se tarvitsee kosteutusta lähinnä talvisin ja joskus pesun jälkeen. Kropalle käytän pumppupulloon tekemääni kookosöljyn ja oliiviöljyn sekoitusta, johon olen lisännyt pari tippaa eteeristä öljyä tuoksua tuomaan. Nyt hyttyskauden alettua tuoksu on sitronella.

Kasvoille kaipaan toisinaan vähän rasvaisempaa tuotetta – Weledan Skin Food ja Lushin Ultrabalm käyvät tähän. Skin Foodia käytän myös jalka- ja käsivoiteena, Ultrabalmia kynsinauha- ja huulivoiteena.

Kookosöljyä minulla on sellaisenaan pienessä purkissa silmämeikinpoistoaineena, joka toimii samalla silmänympärysvoiteena. Reissukassiin nakattuna samalla aineella voi tarvittaessa voidella koko kropankin. Rakastan näitä monikäyttöisiä tuotteita!

Kesällä kosmetiikka-arsenaaliin pitää lisätä aurinkovoide. Varsinkin toisen lapsen iho on hyvin herkkä auringolle. Jo muutaman kesän ajan meillä on ollut koko perheellä käytössä Lovea Bion spray, jossa on suojakerroin 30. Mikäli iho pääsee kuitenkin kärvähtämään, sitä hoidetaan aloe veralla – kunnolla kärähtäneeseen miehen selkään menee empiirisen testin mukaan kaksi lääkealoen lehteä.

Jatkan aiheesta myöhemmissä postauksissa.

Uusi alku

Blogi on ollut telakalla reilun vuoden. Nyt tuntuu taas kirjoittamisen tarve kasvavan suuremmaksi, ja ajattelin ottaa tämän vanhan alustan taas käyttöön. Maailman ympäristöpäivä tuntuu hyvältä aloituspäivältä.

Vuoden aikana ajatukseni kuluttamisesta ja omistamisesta ovat lähentyneet minimalismia entisestään. Tavaraa tuntuu kertyvän, vaikka sitä koittaisi vältellä. Lähinnä omaa päätäni selvittääkseni kirjoittelen tänne joistain ratkaisuista, joita olen oman kuluttamiseni ja omistamiseni suhteen tehnyt. En ole puhdas minimalisti, en ole puhdas ekohörhö. Pohjimmiltani olen laiska ja mukavuudenhaluinen.

Kotonani asuu lisäkseni kaksi esiteiniä ja puoliso, joita nämä ”hömpötykseni” eivät juurikaan kiinnosta ja joita en halua painostaa elämään omien kriteerieni mukaan. Perhe-elämä vaatii kompromisseja, jotta kaikkien olisi hyvä olla. Ja sitähän tässä pohjimmiltaan tavoittelen omalta osaltanikin: hyvää oloa.

Minimalismini sekä pyrkimykseni yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja helppouteen näkyvät lähinnä henkilökohtaisissa valinnoissani pukeutumisen ja kosmetiikan suhteen. Joitain ratkaisuja olen tehnyt myös kodinhoidossa ja muussa elämänhallinnassa. Jos joku tänne eksyy lukemaan, ilahdun kovin kommenteista ja kysymyksistä, tai edes postausten alalaidassa olevien nappien kliksauttelusta.