Olen jo muutaman vuoden ajan käyttänyt
pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa. Pääsääntöisesti siksi,
että joitain tuotteita en ole löytänyt luonnonkosmetiikkana tai
olen käyttänyt loppuun aiemmin ostettuja ”taviskosmetiikan”
tuotteita. Lapsilleni olen myös valinnut käyttöön
luonnonkosmetiikkaa. Puolisoni ei ole vielä suostunut vaihtamaan
luottotuotteistaan ekologisempiin vaihtoehtoihin, mutta en halua
häntä painostaakaan.
Olen huomannut harkitsevani yhä
tarkemmin, tarvitsenko kaikkia niitä kosmetiikkatuotteita, joita
valmistajat tarjoavat. Ei purkkirivistöni koskaan ole kai suuri
ollutkaan, mutta olen karsinut sitä entisestään. Tätä on
helpottanut se, että minulla on kohtuullisen helppohoitoinen iho. Se
tarvitsee kosteutusta lähinnä talvisin ja joskus pesun jälkeen.
Kropalle käytän pumppupulloon tekemääni kookosöljyn ja
oliiviöljyn sekoitusta, johon olen lisännyt pari tippaa eteeristä
öljyä tuoksua tuomaan. Nyt hyttyskauden alettua tuoksu on
sitronella.
Kasvoille kaipaan toisinaan vähän
rasvaisempaa tuotetta – Weledan Skin Food ja Lushin Ultrabalm käyvät tähän. Skin Foodia käytän myös jalka- ja käsivoiteena,
Ultrabalmia kynsinauha- ja huulivoiteena.
Kookosöljyä minulla on sellaisenaan
pienessä purkissa silmämeikinpoistoaineena, joka toimii samalla
silmänympärysvoiteena. Reissukassiin nakattuna samalla aineella voi
tarvittaessa voidella koko kropankin. Rakastan näitä monikäyttöisiä
tuotteita!
Kesällä kosmetiikka-arsenaaliin pitää
lisätä aurinkovoide. Varsinkin toisen lapsen iho on hyvin herkkä auringolle.
Jo muutaman kesän ajan meillä on ollut koko perheellä käytössä
Lovea Bion spray, jossa on suojakerroin 30. Mikäli iho pääsee
kuitenkin kärvähtämään, sitä hoidetaan aloe veralla –
kunnolla kärähtäneeseen miehen selkään menee empiirisen testin
mukaan kaksi lääkealoen lehteä.
Jatkan aiheesta myöhemmissä
postauksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti