Korttipeli

Minulla oli ennen iso ja paksu lompakko. Rahaa siellä ei juurikaan ollut, vaan pakka erilaisia kanta-asiakkuus- ja alennuskortteja.

Muutama vuosi sitten vaihdoin päivittäin tai viikoittain käyttämäni kortit pienempään lompakkoon. Muut kortit ovat omassa kotelossaan, jonka otan mukaan vain, kun lähden erityisesti ostoksille. Usein nappaan kotelosta vain kortin tai pari, jos tiedän tekeväni täsmäiskun esimerkiksi kirja- ja tai eläintarvikekauppaan. Kolikot eivät pikkulompakkoon sovi, vaan niitä varten minulla on pieni kukkaro.

Aika harvoin on jäänyt alennukset tai muut edut saamatta siksi, että etukortti ei ole ollut mukana – monen liikkeen järjestelmästä kanta-asiakkuus voidaan tarkistaa myös nimen perusteella. Ei minun ole tarvinnut näyttää edes henkilökorttia, kuten Yle uutisessaan sanoi. Joidenkin liikkeiden leimakortit ovat ongelmallisempia. Jos kortti ei ole mukana, tarjotaan uusi leimakortti. Parissa paikassa näiden erillisten korttien leimoja ei ole suostuttu yhdistämään, ja minut shoppailutahdillani edut ovat jääneet saamatta, kun leimat ovat voimassa vain rajallisen ajan. Toisaalta olisin ostanut tarvitsemani tuotteet myös ilman leimakortin lisäetuja, joten suurta tappiota en koe kärsineeni.

Voisin trimmata arkilompakkoni vieläkin pienemmäksi. Riittävä korttikombo olisi henkilökortti, yhdistetty Visa- ja bonuskortti, kirjastokortti, bussikortti sekä jäsenkortti, joka kertoo perussairaudestani. Aion kokeilla tällä minimimäärällä selviytymistä kesän aikana.

Ihan lopullisesti en ole vielä ratkaissut, millaisen säilytysratkaisun näille muutamille korteille haluan. Nyt ne ovat lipaston uumenista löytyneessä muovisessa korttikotelossa. En usko sen kestävän kovin pitkään ehjänä. Yksi vaihtoehto olisi hankkia puhelimelle suojakotelo, jossa on pari korttipaikkaa. Toisena harkinnassa on pennipussin ja korttisäilön yhdistävä kaksiosainen kukkaro. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.