Niin luomu en ole, että antaisin
kaikkien karvojeni rehottaa valtoimenaan. Niinpä tähän ikuiseen
kitkentäurakkaankin on kertynyt oma tarpeistonsa.
Suhteellisen tummia, pitkiä ja
runsaita säärikarvojani yritän taltuttaa Acorellen sokerointivahalla.
Mikäli edellisestä vahauksesta on kohtuullisen vähän aikaa, mutta
karvoja alkaa olla itseäni häiritsevästi, käytän epilaattoria.
Talvisin karvat häiritsevät huomattavasti vähemmän kuin kevään
ja kesän mekkokeleillä, mistä puolisoni välillä lempeästi
huomautteleekin.
Kainaloihinkin olen joskus jotain vahaa
kokeillut, mutta tulos ei mielestäni ollut tuskan arvoinen. Niinpä
kainalokarvat saavatkin kyytiä pari kertaa viikossa Gilletten
höylällä. Jotkut eettisesti valveutuneet boikotoivat Gilletteä.
Itse olen kuitenkin aikoinaan vaihtoteräisen höylän siltä
merkiltä hankkinut, joten vaihtoteriä tulee ostettua tarkemmin
asiaa pohtimatta. En myöskään usko, että kilpailevat merkit
olisivat sen eettisempiä.
Erityisiä sheivaukseen tarkoitettuja
vaahtoja tai geelejä en käytä, mielestäni saippua ajaa saman
asian. Hienhaju tuntuu pinttyvän nopeammin vaatteisiin heti, jos
kainalokarvat pääsevät kasvamaan yhtään pidemmiksi. Ehkä
tämäkin olisi vain tottumiskysymys, mutta vielä en ole keksinyt
tarpeeksi hyvää syytä totuttaa itseäni karvaisiin kainaloihin.
Bikinirajojen karvoitukselle en ole
vielä keksinyt muuta hyvää ratkaisua kuin bokserimalliset
bikinihousut. Yritän kuitenkin aika ajoin siistiä pahimmin reisille
röyhyäviä karvoja vahalla tai epilaattorilla. Tulokset eivät
kestä kovin pitkään, mutta eipä onneksi Suomen uimarantakelitkään
– pari kuukautta jaksan nysväillä ja hoitaa ärtynyttä ihoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti