Ruoka-asioissa en koe olevani
minimalisti, vaikka tietyllä tapaa yksinkertaisuutta tavoittelenkin.
Minulle tärkeintä ruuassa on makunautinto, toisena tulee
ravitsemus- ja terveellisyysnäkököhdat. Edustan sitä koulukuntaa,
jonka mielestä terveellisin ja parhaan makuinen valmistetaan
mahdollisimman vähän prosessoiduista ja käsitellyistä aineksista.
Käytännössä se tarkoittaa sitä,
että syömme lähinnä kotiruokaa. Emme osta marinoituja
lihatuotteita tai valmisruokia. Jonkin verran käytän arkea
helpottamassa puolivalmisteita, kuten pakastevihanneksia tai
lisäaineettomia ateriakastikkeita.
Suosimme luomua ja lähiruokaa. Välillä
taloutemme tulot ovat olleet pienet, ja silloin tämä painotus
tuntui joskus haasteelta. Teimme päätöksen, että jokaisella
kauppareissulla ostamme vähintään yhden tuotteen luomuna, muissa
sai ratkaista hinta. Pikkuhiljaa kaappeihin alkoi tällä metodilla
kertyä luomutuotteita: puurohiutaleita, jauhoja, perunajauhoa,
sokeria, teetä, kaakaojauhetta, mausteita... Joskus luomuvaihtoehto
oli nopeammin kulutettavaa: vihanneksia, hedelmiä tai
maitotuotteita. Kuukausibudjetissa tällainen luomun suosiminen ei
tuntunut rasitteelta. Tulojen noustua luomutuotteiden määrä
ostoksissamme on lisääntynyt.
Luomu ei kuitenkaan ole aina meidän
valintamme. Esimerkiksi espanjalainen luomuporkkana jää kyllä
kauppaan, kun vierellä on kotimaista ”tavallista” porkkanaa.
Joskus myös luomutuotteen hinta on hilattu liian korkeaksi.
Esimerkiksi maitoa lapset juovat ruokajuomana niin paljon, että
viikkotasolla hintaero olisi jo merkittävä. Lisäksi nirsompi lapsi
väittää, että luomumaito maistuu ”liian erilaiselle”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti