Kengät kiertävät

Olen valitettavan laiska kirpputorien kiertelijä. Kun tarvitsen jotain, menen mieluummin kauppaan, josta tiedän suurella varmuudella löytäväni tarvitsemani asian. Kirpputorien valikoima ja tarjonta vaihtelee paljon, ja ainakin minun tulee tehtyä kirppiksillä enemmän heräteostoja kuin harkittuja hankintoja.

Samoin itselle tarpeettomaksi käyneen tavaran kiertoon laittaminen on joskus vaikeaa, kun järkevää kierrätyspistettä ei ole helposti saatavilla. Toisinaan taas tavara kiertää hyvinkin helposti – kuten meidän perheessämme tänä kesänä kengät.

Toisella lapsellani on nyt vähän suurempi jalka kuin minulla. Häneltä jäi pieneksi koulussa sisäkenkinä käytetyt Crocsit, jotka käyvät mainiosti minun piha- ja palstajalkineikseni, vaikka pohjat ovatkin jo hieman kuluneet ja nilkkaremmit kadonneet. Omat Crocsini, joita olen käyttänyt niin sisäkenkinä töissä kuin viime aikoina piha- ja palstakenkinäkin, on ominut toinen lapseni. Niidenkin pohjat ovat jo melkein sileät, käyttöikää taitaa olla jo kuutisen vuotta.

Tällä jälkimmäisellä lapsella on nyt tismalleen samankokoinen jalka kuin minulla. Meillä on siis tämän kesän yhteiskäytössä minun viitisen vuotta sitten ostetut, mutta hyvin vähän käytetyt lenkkarini (kumpikaan meistä ei lenkkeile, joten lenkkareita käytetään varsin vähän), edellä mainitsemani Crocsit, pari kesää sitten rantalomalla ostamani flip-flopit, parit vanhat tennarini sekä nelisen kesää vanhat sport-sandaalini.

Lapsi totesi itse, että voi käyttää kesän juhlissa yksiä vanhoja nahkasandaaleitani: ne ovat pari vuotta odottaneet käyttämättöminä, että kiinnittäisin sisäpohjat pikaliimalla. Lapselle on siis täksi kesäksi ostettu vasta yhdet varrelliset tennarit – jotka mahdollisesti saan periä ensi keväänä lapsen jalan kasvettua.

Omassa käytössäni yritän pitää vasta ostamiani nahkaisia ballerinoja sekä korollisia sandaaleitani, mutta niitäkin lapsi säännöllisesti sovittelee. Kävipä taannoin niinkin, että uudet kenkäni alkoivat kalvaa kantapäästä (Näin käy aina, vika ei ole kengässä vaan kantapäässä. Yhden rakon jälkeen ongelmia ei ole.). Eipä siinä sitten muuta kuin kengät lapsen kanssa vaihtoon, ja kotimatka sujui nilkuttamatta.

Silmäni tämä perhepiirissä tapahtuva kierrätys on avannut ainakin siltä osin, että yhtään lisää kesäkenkiä en pariin vuoteen taida tarvita. Toisaalta vaihtelunhaluisen ja tyyliasioista vasta kiinnostuneen esiteinin kanssa tämä on loistava järjestely, kun hän voi kokeilla erityyppisiä kenkiä ilman, että meidän tarvitsee ostaa järjetöntä kenkämäärää. Ehkä ensi kesänä hän sitten tietää, millaisille kengille hänellä on eniten käyttöä.

En ole toistaiseksi laskenut kenkiä mukaan P333-listalleni, mutta ehkä sellainenkin aika vielä joskus koittaa. Siihen saakka pyrin olemaan ostamatta lisää kenkiä ja käyttämään nykyisiä tasapuolisesti ja vaihtelevasti. Jos jotkut kengät jäävät jatkuvasti vaille käyttöä, lienee parasta pistää ne kiertoon joko perheen sisällä tai sen ulkopuolelle.