Esiteinin kapselivaatekaappi

Juttelin kesällä esiteinini kanssa syksyn vaatehankinnoista ja kerroin omista ajatuksistani peruspuvuston, kapselivaatekaapin ja Project 333:n suhteen. "Ei ikinä, ihan kamalaa!" kommentoi esiteini.

Koska kasvuvauhti on tässä kohtaa lähes yhtä huimaa kuin vauva-aikoina, pitää vaatevarastoa uusia vähintään puolivuosittain, mieluummin neljän kuukauden välein. Luonnollinen kohta vaatevaraston päivittämiselle on juurikin tässä kesän taittuessa syksyyn, kun kouluun ei enää voikaan mennä niissä mekkosissa, joissa koko kesä on juoksenneltu ja viimekeväiset housut eivät enää yllä nilkkoihin saakka.

Vietimme äidin ja lapsen laatuaikaa läheisessä ostoskeskuksessa hankintoja tehden. Lapsella oli selkeä käsitys siitä, millaisia vaatteita olemme etsimässä, ja onneksi tämä käsitys oli myös äidin hyväksyttävissä. Voisin tässä kohtaa avautua aiheesta lasten/esiteinien vaatteiden mitoitus, mutta en taida jaksaa. Totean vain, että välillä piti käydä rauhoittumassa sushin äärellä (Apua! Vauvani on kasvanut ohi Hesburgereista, hän haluaa mieluummin sushia!!) ja lopulta löysimme kahdet farkut, jotka istuivat vähän muodokkaammalle, mutta täysin normaalipainoiselle esiteinille.

Kotimatkalla mietin itsekseni, että taisipa lapsi sittenkin koota itselleen vahingossa kapselivaatekaapin. Värimaailmakseen hän koosti valkoisen, harmaan, beigen ja (farkun)sinisen vanhalla roosalla ja turkoosilla piristettynä. Tällä hetkellä hänen vaatekaapistaan löytyy

• 2 farkut
• 5 pitkähihaista trikoopaitaa
• 2 paitapuseroa
• 3 lyhythihaista paitaa
• 1 puuvillaneule
• 2 ohutta neuletakkia
• 3 hupparia/college-takkia
• 1 mekko/tunika
• 1 tennarit
• takki ja ulkoiluhousut

Listaa on tarkoitus täydentää vielä kolmansilla farkuilla, mahdollisesti parilla neulemekolla sekä vedenpitävillä syyskengillä. Saldo jää alle kolmenkymmenen.

Huiveja, koruja ja muita asusteita en lähde laskemaan, mutta ei niitäkään ihan tolkutonta määrää ole. Sports ja lounge wearia edustavat lenkkarit, muutamat trikoot, college-housut ja t-paidat. Kuvataidekoulukäyttöön on yksi isommalta lapselta peritty paita, jonka sotkeutumista ei tarvitse varoa, mutta jota lapsi ei missään muissa olosuhteissa suostuisi laittamaan päälleen.

Näillä pärjättänee muutama kuukausi, kunnes jäävät taas pieniksi tai sääolosuhteet pakottavat tekemään lisähankintoja. Toivon, että kohtuullinen vaatemäärä opettaa esiteinille vaatteista ja ylipäänsä siisteydestä huolehtimista sekä ympäristön ja eettisten näkökohtien huomioimista myös vaateostoksilla. Tahtoisin hänen myös oppivan, että tärkeintä ei ole se, millaisiin vaatteisiin hän pukeutuu vaan se, millainen ihminen hän on.