perjantai 15. maaliskuuta 2013

Vaarallinen lynkkausmieliala

Pari viikkoa sitten asuinalueemme vanhempien Facebook-ryhmässä kuohui: yksin kulkenutta pikkupoikaa oli houkuteltu tuntemattoman auton kyytiin. Asiasta keskusteltiin lasten kanssa kodeissa ja kouluissa, tieto välitettiin nopeasti myös viereisen asuinalueen vanhempien Facebook-ryhmään. Miehen ja auton tuntomerkkejä jaettiin.

Muutaman päivän kuluttua ryhmän keskusteluissa ilmoittautui mies, johon tuntomerkit täsmäsivät. Hän kertoi nähneensä yksinäisen pienen pojan juoksevan illan jo pimennyttyä reppu selässä tienviertä pitkin, pysähtyneensä kysyäkseen, onko lapsella joku hätä. Yhteistä kieltä ei kuitenkaan löytynyt, ja kumpikin jatkoi matkaansa. Poika oli ilmeisesti kuitenkin hätääntynyt kovasti, ja kertonut kotona oman näkemyksensä tapahtumien kulusta, ja sana levisi.

Tuolle miehelle, itsekin kouluikäisten lasten isälle, jäi päälimmäiseksi tunne, ettei enää uskalla tuntemattomille lapsille apua tarjota, ettei tule leimatuksi. Sama tunne tuli monelle muullekin. Kylämäisen asuinalueemme yhteisöllisyyteen on syntynyt epäluuloisuuden särö. Uskalletaanko enää pitää huolta myös toisten lapsista? Vai saammeko yhä useammin lukea uutisia, joissa kukaan ei pysähtynyt auttamaan lasta?

***
Samaan aikaan näin toisaalla Facebookissa levitettävän kuvaa miehestä, joka oli saatetekstin mukaan "tehnyt pahaa kaverin perheelle". Tarkempia määritelmiä näistä pahoista teoista kerrottu, mutta tämä näköjään riitti perusteluiksi miehen leimaamiselle. Sittemmin kuva on kadonnut ainakin omien kavereideni seiniltä ja aikajanoilta.

Hyvä niin. Alkuvuodesta tällaisesta nettiajojahdista nousi kohu, kun Facebookissa levisi hurjaa vauhtia oletetun kännykkävarkaan itsestään ottama kuva, joka oli päätynyt automaattisen synkronoinnin välityksellä puhelimen oikean omistajan Dropbox-tilille. Ei kuitenkaan ole varmaa, esiintyikö kuvissa varas itse. Puhelin löysi tiensä poliisilaitoksen kautta takaisin oikealle omistajalleen, mutta kuvissa esiintyneen nuoren miehen olo saattoi olla jonkin aikaa tukala.

Viime syksynä poliisi julkisti valvontakameran kuvan miehestä, jota epäiltiin seksuaalirikoksesta. Tämäkin kuva levisi sosiaalisessa mediassa vauhdilla, ja ainakin yksi virheellinen pidätys tehtiin, kun poliisi sai kuvan perusteella yleisövihjeen. Kuinkahan moni pelkäsi näyttävänsä rakeisen kuvan mieheltä?

Facebookissa on myös etsitty karanneita teinejä ja baari-ihastuksia, joiden nimi on päässyt hukkumaan. Periaatteessa hyviä tarkoitusperiä näissäkin, mutta kuka tahansa voi levittää sosiaalisessa mediassa kenen tahansa kuvaa mistä tahansa syystä. Kaverin-kaverin-kaverin liikkeelle laittamia etsintäkuulutuksia ei välttämättä kannata laittaa eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti