Olen pitkään pyöritellyt mielessäni samoja teemoja, joista Sussu kirjoitti viime sunnuntaina. Ihan yhtä räväkkään otsikointiin en itse taida pystyä. Eettinen ja ekologinen kuluttaminen on mielestäni kuitenkin suuri paradoksi: johan sana kuluttaminen viittaa toimintaan, jossa jotain kuluu, vähenee, vajenee. Voiko sellainen olla eettistä ja ekologista?
Yksi erityisesti minua kummeksuttanut aihe on ekokosmetiikka. Ymmärrän toki sen pointin, että mieluummin sitä iholleen luonnontuotteita läträä kuin öljyjalosteita. Itsekin käytän luonnonkosmetiikkaa. Mielestäni ekologisuuden idea kuitenkin katoaa siinä vaiheessa, kun purkkeja ja purtiloita on kylppärin hyllyllä ja käsveskan uumenissa enemmän kuin ehtii kohtuudella nassuunsa läästiä.
Eikö ekologisempaa olisi miettiä, tarvitseeko ihan oikeasti erikseen päivä-, yö-, meikki-, väri-, silmänympärys-, käsi-, jalka-, selluliitti- ja huulirasvoja? Edes niitä ekologisia? Kenenkään ihmisen ei varmasti oikeasti tarvitse värjätä hiuksiaan - turhamaista se on luonnonmukaisilla väreilläkin. Ekokosmetiikan nimiin vannovat syyttävät helposti tavallisia kosmetiikkamerkkejä viherpesusta, mutta vain harva tuntuu pysähtyvän miettimään käyttämiensä kosmetiikkatuotteiden määriä. Ei ekotuotekaan autuaaksi tee.
Pari vuotta sitten luonnonkosmetiikkamessuilla etsin peitepuikkoa
yksittäisten, hormonitoimintaan liittyvien näppyjen peittämiseen. Yhden
kojun esittelijä pahoitteli, että sellaista ei ole, mutta tarjosi
tilalle meikkivoidetta. Sanoin, etten sellaista ole koskaan oikein
osannut käyttää. Vieressäni seissyt asiakas kommentoi: "voi, se on ihan
helppoa, äkkiä sen oppii". Tiuskaisin ehkä turhankin nopeasti takaisin,
että enpä koe tarvetta opetellakaan, kun ilman olen tähänkin saakka
pärjännyt.
Usein naiset perustelevat meikkaamista ja kosmetiikalla läträämistä sanoen, että ilman tököttejä ei näytä ihmiseltä.Toinen peruste on, että vain huoliteltu nainen otetaan vakavasti esimerkiksi työyhteisössä. Meikkaaminen on kuulemma myös toisten kunnioittamista. Vasta ihan viime vuosina on alkanut kuulua vastaavia vaatimuksia miehille. Tähän saakka ukkoväelle on riittänyt, kunhan kampaavat hiuksensa ja ajavat partansa. Kosmetiikan karsiminen on myös kannanotto tasa-arvon puolesta. Tokikaan ei tarvitse näyttää metsäläiseltä, mutta ehkä sen kodista poistumisen vaatiman sotamaalin määrää voisi itse kukin harkita.
Minut herätti pari vuotta sitten tytär, joka aamutoimiani tarkkailtuaan kysyi, että onko hänenkin sitten aikuisena pakko käyttää meikkiä. Selitin, että jotkut naiset haluavat näyttää kauniimmilta, mutta meikkaaminen ei ole mikään pakko "varsinkin, kun sä olet noin kaunis muutenkin". Jäin miettimään, millaisen viestin annan teini-ikää lähestyvälle tyttärelleni omalla meikkaamisellani ja ulkonäköni muokkaamisella. Jos oma ulkonäköni ei kelpaa itselleni, miten voin vakuuttaa monia piirteitä minulta perineelle lapselle, että hän on kaunis ja hyvä juuri tuollaisena, luonnollisena?
Nykyään meikkaan kevyesti kerran, pari kuukaudessa. Lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa muutenkin panostetaan ulkoasuun pykälää paremmilla vaatteilla ja kampauksella. Tällaisessa kontekstissa pystyn selittämään sekä lapselleni että itselleni myös kasvojen parantelun. Kun arkimeikki on olematon, voi juhlameikkikin olla kevyt. Pärjään luomiväriduolla, ripsarilla ja silmänrajauskynällä pitkälle.
Tiedän, että ongelmaista ihoa pitää hoitaa kunnollisilla aineilla. Toisaalta uskallan epäillä, että osa ongelmista aiheutuu länsimaisesta hygieniakäsityksestä. Jos iholta pestään pois kaikki sen luonnolliset suoja-aineet ja korvataan ne kemianteollisuuden tuotteilla, niin eikö ongelmia ole odotettavissakin?
Itse kärsin kolmisenkymmentä vuotta ongelmahiuksista. Kun vaihdoin luonnonkosmetiikan shampooseen ja hoitoaineeseen, liukkaat ja kampauksiin taipumattomat hiukseni alkoivat pysyä ponnarilla ja nutturalla. Pystyin pidentämään pesuväliä: nyt menee jo melkein viikko ennen kuin hiukset alkavat näyttää ja tuntua rasvaisilta. Kampauksia ei tarvitse enää kuorruttaa hiuslakalla (joka auttoi korkeintaan pari tuntia), joten pesutarvetta ei tule siitäkään. Hiukset tuntuvat tuuheammilta - ainakin leteistä tulee paksumpia. Eli oikeastaan sain kaikki hiustuotemainosten lupaamat ominaisuudet, kun jätin tuotteet käyttämättä.
Olen muuten myös huomannut, että hiukseni eivät olekaan sitä tylsää maantienväriä, jota kuvittelin vuosikausien värjäämisellä peittäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti