Viikko sitten ilmestyi Ismo Alangon uusi sinkku Vuoden turhin laulu. Sen videolla kritisoidaan musiikkiviihdeohjelmia. Osansa saavat niin Voice, Idols, Talent kuin Vain elämääkin. Ismo Alanko on saanut videolle mukaan muusikoita, joista osa on irvaillut näille tv-ohjelmille julkisuudessa aikaisemminkin.
Videolla esiintyvä Hynynen kokee, että voi arvoistella tosi-tv:n kautta julkisuutta hakeville muusikoille. Vain elämää -ilmiön hän tuomitsi jo aikaisemmin jyrkkäsanaisesti. Sen sijaan, että hän osaisi "lässyttää paskaa, avautua ja itkeä julkisesti", hän pitää hienona julkisuudenhallintana ehdotella palkintogaalassa ministerille seksiä.
Viisi päivää videon julkaisua myöhemmin kerrottiin suurena uutisena, että Alangon ja kavereiden kanssa tosi-tv:lle naureskellut PMMP-Mira nähdään syksyllä Voice Kids -ohjelman tähtivalmentajana. Itselleen nauraminen on aina terveellistä, mutta minulle jäi tästä kyllä jännä maku suuhun. Lasten tosi-tv-kisat ovat formaattina melko kyseenalaisia.
Alanko ja kumppanit pitävät itseään selvästi parempina muusikoina kuin Idolsin tai Voicen kautta pinnalle nousseita tai niitä, jotka muistelivat uransa huippuhetkiä Vain elämää -poppoossa. Haiskahtaa kulttuurielitismiltä: meidän musiikki on parempaa kuin teidän musiikki! Kaikkien pitää tehdää musiikkia samoilla ehdoilla kuin me! Ja me voidaan pilkata niitä, jotka tekee asioita eri tavalla!
Miljoona kärpästä on harvoin väärässä. Musiikkiohjelmat ja toi-tv-kilpailut voivat olla kulttuurisilta arvoiltaan köyhiä, mutta esiteini-ikäisten lasten kanssa perjantai- ja lauantai-iltaisin ne ovat varsin mukavaa katsottavaa. Joskus tarvitaan ihan puhdasta viihdettä, jonka ei olekaan tarkoitus haastaa älyllisesti tai tarjota elämää suurempia elämyksiä. Erityisesti Vain elämää oli perheystävällinen formaatti: ketään ei tiputettu pois, kenenkään vikoja ei osoiteltu sormella, ketään ei laitettu paremmuusjärjestykseen, kukaan ei voittanut. Tärkeintä oli yhdessäolo. Niin meilläkin täällä kotisohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti