Tällä viikolla on puhuttu alkoholin tarjoamisesta alaikäisille. Ensin opettaja-äiti kertoi antaneensa nelivuotiaansa maistaa alkoholia opettaakseen, että se ei maistu lapsille. Sitten poliisi-isä komppasi, että hän on ostanut omille teineilleen alkoholia. Psykologit muistuttavat, että alkoholi ei kuulu lapsille ja että lapsille pitäisi kertoa myös alkoholin huonoista puolista, kuten krapulasta.
Keskustelun aloittanut opettaja ja sitä jatkanut poliisi olisivat
mielestäni voineet esiintyä tässä yhteydessä ilman ammattititteleitään,
ihan vain äitinä ja isänä. Toki näillä ammateilla saadaan räväkämpiä
otsikoita kuin bussikuski-isän tai kaupankassa-äidin lausumista. Mutta
loppupeleissä jokainen vanhempi tekee ratkaisut omien lastensa kohdalla
ensisijaisesti vanhempana, ei ammattinsa edustajana.
Tuon
poliisi-isän kohdalla pitää myös ottaa huomioon se, että välittäessään
alaikäisille alkoholia hän on rikkonut lakia.Tulemalla tässä asiassa
esiin ammattinsa kautta hän antaa viestin, että lainvalvoja voi valita
itse ne lait, joita noudattaa. Kai me muutkin voimme sitten tehdä
samalla tavalla? Mutta jos jokainen voi itse päättää, mitkä säännöt ovat tyhmiä ja siksi rikottavissa, niin jossain vaiheessa alamme luisua
kohti anarkiaa.
Alkoholin kohdalla ikärajoja on
asetettu siksikin, että alkoholin ainoa vaikutus ei ole humalatila.
Humalassa harkintakyky heikkenee ja humalainen voi ajautua tilanteisiin,
jotka myöhemmin kaduttavat. Etenkin alaikäisen kohdalla seuraukset
voivat olla traagiset - pysyviä fyysisiä vammoja, hyväksikäyttöä,
merkintöjä rikosrekisteriin, vahingonkorvausvastuita, ei-toivottuja
raskauksia. Asioita, joilta toivoisi kaikkien lasten säästyvän.
Alkoholia lapsilleen tarjoavat vanhemmat pitävät turvallisempana vaihtoehtona, että lapset tutustuvat alkoholiin kotona tai edes vanhempien hankkimilla juomilla kotibileissä. Ei kuitenkaan voi olla varmuutta siitä, että lapset tai nuoret joisivat vain niitä juomia, joita vanhemmat tarjoavat. Muitakin hakijoita kun on helposti löydettävissä. Kaikkien vanhempien omat tavat käyttää alkoholia eivät ole samanlaisia, ja alkoholin käyttöön tutustuttaminen voi eri lähtökohdista olla hyvinkin erilaista.
Opettaja-äidin ulostulon inspiroinutta Vanhempainliiton kampanjaa ei liene tarkoitettu ensisijaisesti hänen kaltaisilleen vanhemmille, joiden oma suhtautuminen alkoholiin on terveellä pohjalla. Kampanjoiden tarkoituksena lieneekin provosoida julkista keskustelua, jotta myös toisella tapaa vanhemmuuttaan toteuttavat pysähtyisivät miettimään toimintatapojaan.
Kun puhutaan lapsista ja alkoholista,
niputetaan helposti samaan kastiin kaikki taaperoista mopoikäisiin.
Eri-ikäisten lasten kasvatus ja opetus on muissakin asioissa erilaista,
joten myös alkoholikasvatuksessa on otettava huomioon lapsen ikä ja
kehitysvaiheet. Kolumnissaan Saska Saarikoski kirjoitti: "Minusta
on paljon parempi, että lapsi maistaa alkoholia isän ja äidin
kanssa ruokapöydässä kuin kulauttaa pöydälle unohtuneesta viinipullosta
salaa tai vetää pussikaljakännit kaverien kanssa kaupungilla."
Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole näin mustavalkoisia. Alkoholimaistiaiset eskarissa eivät estä kaljoittelua yläkoulussa.
On monia muitakin asioita, jotka ovat aikuisille normaaleja, mutta
eivät kuulu lapsille. Autolla ajaminen, vaaleissa äänestäminen ja seksi
tulevat ensimmäisinä mieleen. Lapsille voi opettaa liikennesääntöjä
päästämättä heitä rattiin. Lapsille voi selittää yhteiskunnallisen
vaikuttamisen tärkeyttä antamatta heidän piirtää numeroa
äänestyslippuunsa. Lapsille voi antaa sukupuolivalistusta ilman
käytännön demonstraatioita. Yhtä hyvin lapsille voi kertoa alkoholista
antamatta heidän maistaa sitä.
Itse sain maistaa alkoholia ensimmäisen kerran hieman toisella kymmenellä ollessani: Kreikan-lomalla kastoin kielenkärjen äitini ouzo-lasiin. Muistaakseni maku oli mielestäni hyvä, mutta enempää en saanut. Seuraavaa kertaa sain odottaa rippikoulukesääni saakka, jolloin sain jollain aterialla puoli lasia viiniä. En juonut kaikkea, koska se ei ollut hyvää.
Hyvää ei ollut myöskään se olut, jota join hampaat irvessä kaksi pulloa yhdeksännellä luokalla, olin "ihan hirveen kännissä" ja loppuillan oksensin. Sen jälkeen ei ole olut maistunut. Muuten kyllä alkoholia olen käyttänyt niin perisuomalaisiin perskänneihin kuin Keski-Eurooppalaiseen sivistyneeseenkin tyyliin.
Alaikäisille en ole alkoholia ostanut, vaikka pyyntöjä on tullutkin. Pari kertaa tosin hain siskolleni viinapullon Alkosta, kun hän oli jo 18, vaan ei vielä 21. Sitä samaa tiukkaa viinaa hän olisi saanut ostaa lasi kerrallaan baarista, joten omatuntoni salli tämän välitysrikoksen. Uskoisin, että omatuntoni tulee taipumaan samaan ratkaisuun myös omien lasteni kohdalla joidenkin vuosien kuluttua. Mutta alaikäiselle en omaa pulloa hanki. Sen viiinilirauksen rippikouluiässä saatan tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti