Koska tällä viikolla päässäni ei ole liikkunut muuta kuin kuumehöyryjä ja räkää, en nyt kykene kommentoimaan ajankohtaisia aiheita muuten kuin toteamalla, että on niitä ruumiinosia poistettu kohonneen syöpäriskin takia muiltakin kuin Pittin vaimokkeelta.
Sairastuin haavaiseen paksusuolentulehdukseen lukion loppusuoralla. Diagnoosin sain kirjoitusten jälkeisenä syksynä, juuri täytettyäni 19. Se oli kolmas kerta, kun minulla epäiltiin syöpää. Pari vuotta aikaisemmin oli poistettu pari kummallisen näköistä luomea ja samana kesänä munasarjoista löytyi jotain ylimääräistä. Tennispallon kokoinen möykky oli onneksi vain dermoidikysta.
Siksipä tämä viimeisinkin diagnoosi oli alkuun vain helpotus: syön lääkärin määräämät lääkkeet, kyllä tämä tästä. Ihan niin se ei sitten kuitenkaan mennytkään, vaan kymmenen vuotta myöhemmin silloinen lääkärini ehdotti, että leikattaisiin koko paksusuoli pois. Kauaa en suostumista joutunut miettimään, koska sen verran tuskaista oli viimeiset vuodet sairauden kanssa ollut. Kohonnut riski paksusuolensyöpäänkin huolestutti.
Minulle leikattiin niin sanottu J-pussi. Olen pärjännyt sen kanssa jo seitsemän vuotta oikeinkin hyvin. Ihan terveeksi en itseäni kuitenkaan koe. Joudun edelleen miettimään mitä ja milloin syön. En kuitenkaan joudu enää pitämään silmällä lähimpien vessojen sijaintia. En kärsi lamaannuttavista vatsakivuista, en syö kourakaupalla lääkkeitä enkä vuoda verta ulostaessani. Enkä joudu enää pelkäämään paksusuolensyöpää.
Hyvää kansainvälistä IBD-päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti