Meillä on kesän ja syksyn aikana hajonnut poikkeuksellisen paljon astioita. Ei, meillä ei riidellä astioita paiskomalla. Lautasia, laseja ja uunivuokia on särkynyt tiskatessa, pöytää kattaessa ja muuten vaan kolautellessa. Kaikki särkyneet astiat olivat niitä, joita käytimme ahkerimmin. Päätin kuitenkin, että en säntää suoraan kauppaan ostamaan uusia, vaan katson, pärjäänkö ilman.
Lautasia meillä on edelleen arkikäyttöön riittävästi, pari vierastakin saadaan kestitettyä. Juomalaseista täytyy vähän useammin rakentaa "harkitun eriparisia" kattauksia, mutta niitäkin on riittänyt. Lempiuunivuokani olen korvannut piirakkavuoalla tai isommalla teräksisellä uunipannulla. Kumpikaan ei ole ihan täydellinen, mutta ajaa asiansa.
Samanlaista luonnolisen poistuman mallia sovellan myös vaatekaapissani. Jos joku vaate tulee käyttöikänsä päähän, en heti säntää ostamaan uutta tilalle, vaan tunnustelen jonkin aikaa, löydänkö sille vaihtoehtoja muista vaatteista. Usein on löytynyt, mutta ei aina. Mietintäajan voi käyttää myös siihen, että säästää rahaa ja ostaa uuden tuotteen vähän parempilaatuisempana ja kestävämpänä versiona sen sijaan, että nappaisi matkaan ensimmäisen vastaantulevan kelvollisen.
Tietenkään tällä tavalla tavaramäärä kotona ei hupene kovin nopeasti. Tavarat, joita ei tule käytettyä, eivät tietenkään myöskään kulu tai säry käytössä. Luonnollisen poistuman lisäksi pitäisi siis tehdä aktiivista karsintaa. Ei kuitenkaan riitä, että tavaroita virtaa kotoa pois, pitää myös saada katkaistua tai hillittyä kotiin tulevien uusien tavaroiden määrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti