Tänään alkoi valtakunnallinen hävikkiviikko. Mistä näitä teemapäviiä/viikkoja/kuukausia oikein tuleekaan? No, tärkeään asiaan tälläkin kertaa kiinnitetään huomiota.
Meidän keittiössämme pyritään käyttämään syötäväksi kaikki, mikä sinne kannetaankin. Hyvin vähän heitämme bioroskikseen sellaista, joka olisi alunperin ollut syömäkelpoista. Joskus toki pääsee leivänloppu kuivahtamaan tai joku purkinpohja pilaantumaan, mutta noin periaatteessa syömme kaiken, mitä kotiin ostamme.
Ensimmäinen askel hävikkiä vastaan otetaan siis jo kaupassa ostopäätöksiä tehdessä. Ostan tuoretuotteita vain sellaisia määriä, jotka tiedän meidän varmasti kuluttavan alle viikossa tai joita voin tarvittaessa pakastaa odottamaan myöhempää käyttöä. Kuivatavaraa, pakasteita ja säilykkeitä ostan usein varsinkin tarjouksista enemmän, joten niitä löytyy kotoa silloinkin, jos tuoretuotteet pääsevät loppumaan kauppareissujen välillä.
Toinen askel otetaan ruokaa laittaessa. Minun kompastuskiveni tässä vaiheessa on yleensä pastan, riisin, perunan tai vastaavien määrässä. Vaikka keittäisin niitä joka kerran millilleen tai grammalleen saman määrän, ruokapöydässä määrä todetaan lähes aina liian suureksi tai liian pieneksi. Tälle mysteerille en ole vielä keksinyt ratkaisua. Muut aterian osaset osaan yleensä mitoittaa kohtuullisen hyvin niin, ettei perhe jää nälkäiseksi ja joskus ruokaa jää jopa seuraavan päivän lounaseväiksi jommalle kummalle aikuiselle.
Kolmas askel otetaan ruokapöydässä. Olen opettanut lapsia pienestä pitäen arvioimaan omaa nälkäänsä ja ottamaan mieluummin ensin liian pienen annoksen kuin liikaa. Useimmiten mahdollisuus santsikierrokseen on olemassa, kun lautanen on kertaalleen saatu tyhjäksi. Näin ei lautasilta päädy useinkaan syömätöntä ruokaa hukkaan.
En ole erikseen laskenut, paljonko meillä loppujen lopuksi heitetään syömäkelpoista tavaraa biojätteeseen. Kasvisten kuoria, luita, kalannahkaa, kananmunankuoria ja kahvin- ja teenpuruja sinne ainakin päätyy, mutta ne eivät ole alunperinkään syötäväksi tarkoitettuja. Talvella täytämme taloyhtiön biojäteastiaa, mutta suunnilleen vapusta halloweeniin viemme suurimman osan kasviperäisestä jätteestä palstalle kompostoriin, josta se päätyy tulevien satojen ravinteeksi.
Kuivahtaneet leivänloput yleensä kerään talteen ja jauhan korppujauhoksi. Pupulle maistuvat porkkanoiden ja kurkkujen naatit sekä vähän nuupahtaneetkin salaatit ja yrtit. Vähän pehmenneet hedelmät uppoavat smoothieen. Pari päivää parasta ennen -päiväyksen ohittaneet maitotuotteet käytän ruuanlaittoon tai leivontaan, mikäli ne läpäisevät aistinvaraisen tarkistuksen.
Tahdon uskoa, että hävikkimme on vähemmän kuin keskimääräinen 20--30 kiloa henkeä kohti, eli nelihenkiseltä perheeltä noin sata kiloa vuodessa. Uskomaton määrä! Ainakin tämän viikon kiinnitän tähän erityistä huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti