Monet ovat tänä syksynä kommentoineet, että lasten koulupäivien aloittaminen kahdeksalta ei ole hyvästä. Perheemme esiteineillä on tänä vuonna sellaiset lukujärjestykset, että vain yhtenä aamuna yksi lapsi menee kahdeksaksi, muuten koulu alkaa yhdeksältä tai kymmeneltä. Varsinkin aamu-unisempi lapsista arvostaa.
Kolikon kääntöpuolena ne aamusta poisjääneet tunnit siirretään luonnollisesti iltapäiviin. Toisella koulu päättyy kerran neljältä, kerran kolmelta, kerran kahdelta ja kahdesti yhdeltä. Toisella taas kerran neljältä, kerran kahdelta ja kolmesti kolmelta. Noita neljän päiviä on onneksi vain jouluun saakka, jolloin valinnaisaineiden kaksoistunnit loppuvat. Kouluruokailu on yhdentoista aikaan, joten välipaloja on pakko pakata lähes joka päiväksi mukaan, jotta lapset jaksavat iltapäivään saakka.
Aamun vapaita tunteja ei voi käyttää läksyjen tekoon tai kavereiden
kanssa hengailuun, vaan ne nukutaan. Hyvähän sekin toisaalta on, mutta
koska ainakaan meidän perheessämme ei olla silti venytetty kotiintulo-
tai nukkumaanmenoaikoja, on koulunjälkeinen vapaa-aika vähentynyt
huimasti.
Toinen esiteini käy kahdessa harrastuksessa, kummassakin kerran viikossa. Toisella taas on yksi harrastus, jossa käy kolmena arki-iltana. Vapaaehtoisia lisätreenejäkin olisi, mutta kun ne alkavat jo kolmelta, ei esiteinin ole lukujärjestyksensä puitteissa mahdollista niihin ehtiä. Noiden pakollistenkin treenien kanssa on välillä aikamoista kellopeliä: kotiin, ruokaa, treenit, läksyt... Ei siinä montaa hetkeä jää kavereille ja levolle.
Itse sanoisin nyt muutaman viikon kokemuksella, että jos lasten halutaan ehtivän koulun ohella harrastaa ja lisäksi viettää vapaa-aikaa, olisi parempi, jos koulupäivät alkaisivat viimeistään yhdeksältä ja ainakin alakoululaisilla loppuisivat pääsääntöisesti kahdelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti